Teksti on julkaistu alun perin Kanava-lehden numerossa 1/2026

Joillakin ihmisillä on kyky kiteyttää asioita tavalla, joka rakentaa ymmärrystä ja kutsuu samalla ajattelemaan lisää. Yksi heistä on pitkän linjan tietokirjailija ja konsultti Teppo Turkki, joka avasi niin oman kuin varmasti monen muunkin uuden vuoden hienosti kolumnillaan ”Me suomalaiset elämme välitilassa” (Apu 2.1.2026).

Kolumni alkoi tiibetiläisellä ajatuksella bardo. Se tarkoittaa välitilaa ja hetkeä, jossa vanha todellisuus on jo hajonnut, mutta uusi ei ole vielä syntynyt. Turkin mukaan bardo koskee kaikkea murroksessa olevaa elämää: ”Bardossa tutut rakenteet katoavat, elämän suunnat hämärtyvät ja ihminen jää ilman karttaa tulevaisuuteen. Bardo on levoton tila, mutta samalla harvinaisella tavalla avoin, sillä mikään ei ole lopullista.”

Kolumnissa esiintyi myös käsite interregnum. Se on peräisin italialaisessa vankilassa 1920-luvulla istuneelta toimittajalta ja filosofilta Antonio Gramscilta ja tarkoittaa vallan ja merkityksen välitilaa. Siinäkin vanha järjestys on menettämässä otteensa, mutta uusi ei ole vielä muotoutunut. Silloin ”vanhat instituutiot ja ideat eivät kykene enää tarjoamaan uskottavaa suuntaa, mutta uudet voimat eivät ole vielä tarpeeksi vahvoja ottamaan todellisuutta haltuun. Tässä tyhjiössä ihmiset alkavat etsiä epätoivoisesti selkeyttä ja turvaa”, Turkki kirjoittaa.

”Koska tarjolla ei ole selkeitä kertomuksia, murrosvaiheet ja välitilat ovat raskaita elää. Samalla ne paljastavat, miten hauraita aiemmat varmuudet ovat alun perin........

© Suomen Kuvalehti