Miltä tuntui luopua passista?

Tamperelaisen kirjailijan Dess Terentjevan uusi romaani kertoo venäläisyyden häpeästä ja pelosta. Passista eroon pääsystä tuli hänelle kafkamainen prosessi.

Kirjailija Dess Terentjeva muistaa hetken, jolloin hän käveli viimeisen kerran ulos Venäjän konsulaatista.

Ulos kuljettiin kahden portin kautta. Kun ensimmäinen portti oli sulkeutunut ja toinen portti avautui hitaasti, hän odotti ly­hyen ajan niiden välissä.

Kuin häkissä, kävi mielessä. Vielä yksi irrationaalinen pelon välähdys.

Kun häkki avautui, kehoon levisi helpotus. Piti soittaa heti ystävälle, ostaa herkkuja, juhlistaa vapautta.

Hän oli saanut lomakkeen jätettyä. Kaiken absurdin byrokraattisen sekoilun jälkeen hän oli pääsemässä eroon Venäjän kansalaisuudesta.

Se oli vaatinut parin vuoden aikana kahdeksan matkaa kotikaupungista Tampereelta Helsinkiin Venäjän konsulaattiin ja vajaat tuhat euroa käännöksiin, junalippuihin ja muihin kuluihin.

Enää piti odottaa, meneekö hakemus läpi.

Terentjevan uudessa romaanissa Suuri­ koira juoksee ja päätön kukko lentää päähenkilö Marusja Korhonen, omaa sukuaan Terentyeva, käy läpi varsin samanlaista piinaa.

Marusja olisi halunnut kirjoittaa: Aion luovuttaa passini, koska siitä huolimatta, että olen ollut yli kaksikymmentä vuotta poissa, olette silti aivojeni ja selkärankani perukoilla. Koska niin helposti te saatte minut pelkäämään. Koska en edes tiedä, ketkä ovat nämä te, ja kuulunko minäkin heihin.

Marusjakin luopuu kansalaisuudesta Venäjän hyökkäyssodan myötä, diktatuuria kohtaan kokemansa häpeän ja vihan, mutta ehkä eniten pelon vuoksi.

Kuten Marusjalla, myös Terentjevalla diktatuurin pelko on kuin geeneissä. Terentjeva ei ole kokenut Neuvostoliiton aikaa. Hän on elänyt Suomessa valtaosan elämästään. Venäjän hyökkäys Ukrainaan sai hänet ymmärtämään, kuinka kasvoton koneisto silti piti häntä otteessaan.

”Konsulaattikäynneillä mielessäni oli irrationaalinen pelko, että mitä jos minut vain viedään rajan yli. Konsulaatin aluehan on virallisesti kyseisen maan aluetta.”

Terentjeva ei usko, että hän olisi ollut oikeassa vaarassa.

Ei hän toki hallinnon suosiossakaan ole: hän kirjoittaa sateenkaarikirjallisuutta ja kritisoi Venäjän hallintoa.

”Lopulta sitä pelottelee itse itsensä: pelkään asiaa x, mikä on järjetöntä – mutta entä jos ei olekaan?”

Uuden romaanin oli tarkoitus käsitellä seksuaalivähemmistöjen lähihistoriaa Venäjällä. Sitä se käsittelee yhä. Venäjän hyökkäyssodan alettua Terentjeva kuitenkin yhdisti jo kirjoitettuun nykyhetken tarinalinjan, autofiktiolla leikittelevän passista luopumisen farssin.

Venäjän passista luopujia on viime vuosina ollut enemmänkin. Moni tuskailee prosessin hinnan, keston ja muuttuvien asiakirjavaatimusten vuoksi, kuten esimerkiksi Yleisradio on uutisoinut.

Niin romaanihenkilön kuin Terentjevan prosessissa ongelmaksi muodostui avioliitto naisen kanssa. Hakemukseen vaadittiin virallinen asiakirja siviilisäädystä, mutta Venäjällä naisten välistä avioliittoa ei ole olemassa, joten........

© Suomen Kuvalehti