Tekoälyetiikan sokea piste

AI-etiikka ohittaa kysymykset levitettävien välineiden päämäärättömyydestä, kirjoittaa Sara Heinämaa.

Teksti on julkaistu ensi kertaa Kanavassa 6/2026.Tartumme tuttuihin välineisiin ja käyttöesineisiin empimättä olettaen, että ne palvelevat luotettavasti tiettyjä mielekkäitä päämääriä ja tarkoituksia. Rakentaja valitsee lekan moukaroimiseen ja kynsivasaran ryhtyessään naulaamaan. Moottorisaha taas käynnistetään silloin kun pilkottavana on paksuja runkoja tai pölkkyjä. Tekstinkäsittelylaitetta käytetään kirjoittamiseen ja esitysten valmisteluun, ja kirurgi turvautuu 8/0-neulaan, jos ommeltavana on pienimuotoista kudosta.

Laitteiden päämäärä- ja arvoasetuksiin ei yleensä sitouduta tietoisesti vaan huomaamatta. Vasta kun laite menee rikki tai osoittautuu vialliseksi keskitymme sen käyttötarkoituksiin. Niin kauan kuin auton pyörä pysyy ehjänä, huristelemme kohteeseen maisemista nauttien, mutta kun pyörä puhkeaa, joudumme paneutumaan sen mekaniikkaan ja dynamiikkaan, joita määrittää pyörittämisen pyrkimys.

Filosofisin termein ilmaistuna: kaikkien välineiden ja esineiden käyttökelpoisuus nojaa niitä koskeviin perustaviin päämäärä- ja arvoasetuksiin. Suurin osa näistä asetuksista toimii passiivisesti huomiomme taustalla, mutta jokaisen voi tuoda aktiivisesti tietoisuuden pääasiaksi. Välineiden etiikka jää auttamatta naiiviksi ellemme tutki näitä peittyneitä tarkoituksia.

Erityisesti silloin, kun pyrimme kehittämään etiikkaa jonkin uuden teknologian hallitsemiseksi, joudumme kysymään, mitä tarkoituksia tutkimuksen kohteena olevat järjestelmät palvelevat ja voivat palvella. Eettinen käsittely edellyttää aina selvyyttä toiminnan päämääristä sekä päämäärien arvoista: hyvästä tahdosta, oikeasta toiminnasta ja toiminnan oikeudenmukaisesta järjestämisestä. Aseiden myyntiä ja käyttöä koskevat eettiset normit esimerkiksi erottavat moraalisesti hyväksyttävät tarkoitukset tuhoisista, tarkkuusammunnan ja itsepuolustuksen murhaamisesta, tappamisesta ja surmaamisesta. Vastaavasti ydinvoiman kehittämistä koskevat eettiset periaatteet erottavat energian tuottamisen, materiaalien testaamisen ja avaruustutkimuksen päämäärät sotilaallisista käyttötarkoituksista.

Tekoäly ei ole poikkeus. Myös AI-etiikka nostaa väistämättä kysymykseen AI-järjestelmien päämääristä ja niistä arvoista, jotka kannattelevat näitä päämääriä? Kyse ei ole vain päämäärien arvoista vaan tätä perustavammin niiden rajoista.

Mutta mitä ovat AI-järjestelmät?

AI-termillä tarkoitetaan teknologioita, jotka jäljittelevät ihmisen älyllisiä toimintoja muodostamalla turingilaisista laskukoneista monimutkaisia kokonaisuuksia, jotka uupumatta parantavat suorituksiaan toistamalla yrittämisen ja erehtymisen askeleita. Tällaisia ovat muun muassa Large Language Model (LLM) -järjestelmät, joka väsymättä haravoivat suunnattomia datamassoja paikantaakseen kulloiseenkin tehtävään sopivia tekstiaineistoja ja -malleja.Turingin laskukone taas on matemaattinen esitys, joka määrittelee laskettavuuden rajat. Ominaista tällaiselle abstraktille laskimelle on, että se toimii universaalina koneena.

Universaalisuus ei tässä viittaa käyttäjien määrään. Turing-koneen universaalisuus viittaa yksinomaan siihen, että koneen käyttötarkoitus on rajaamatta. Englannin kielen termi ”general-purpose computer” painottaa juuri tätä tosiasiaa.

Kyse ei ole siitä hyväntahtoisesta pyrkimyksestä, että hyödylliseksi osoittautunut teknologia saatetaan kaikkien ihmisten ja ihmisryhmien ulottuville, varallisuudesta ja maksukyvystä riippumatta. Kyse on ainoastaan käyttötarkoitusten ja päämäärien määrittämättömyydestä: AI-järjestelmät (niiden perustana olevat Turing-koneet) palvelevat yhtä lailla kaikkia kuviteltavissa olevia päämääriä.

Kääntäen se tarkoittaa, että nämä järjestelmät eivät palvele mitään erityisiä päämääriä tai tarkoituksia vaan ne ovat rajatta ”yleiskäyttöisiä”.

Ensi kuulemalla rajaton yleiskäyttöisyys........

© Suomen Kuvalehti