Strategiaa vai tuulenpyörteitä?

Trumpin johdonmukaisin linja ulkopolitiikassa on Putinin myötäily. Iranin sota tarjosi jälleen esimerkin tästä.

Presidentti Donald Trumpin ulkopoliittisen linjan määrittely on kuin tuulenpyörteiden analysointia.

Mieleen tulee edesmenneen professorini William Leuchtenburgin kuvaus Franklin D. Rooseveltin New Deal -ohjelmasta. Jos sekavaa nippua päällekkäisiä ja kaoottisia ohjelmia kutsuu huolellisesti rakennetuksi kokonaisuudeksi, se on kuin katsoisi nuoren pojan huonetta leluineen ja likaisine vaatteineen ja väittäisi sitä sisustussuunnittelijan työksi.

”Donroen oppi” oli trendikäs termi pari viikkoa, mutta Iranin sodan myötä se joutaa romukoppaan. Termi mukaili Yhdysvaltain entisen presidentin James Monroen 1800-luvulla edustamaa linjaa, jonka ydinajatus oli, että Yhdysvallat ei ole maailmanpoliisi.

Yhdysvallat on palannut takaisin Lähi-itään. Kivi on osunut veteen. Sen laukaisemat aallot ovat vasta lähteneet liikkeelle.

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään tästä.

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_2");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_3");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_4");}

© Suomen Kuvalehti