Hyvinvointialueiden tulevaisuudesta käytävä keskustelu on kevään aikana kiihtynyt, mutta keskustelu kohdistuu usein vääriin kysymyksiin. Rahoitusmallia ja alueiden määrää on helppo kritisoida, mutta niiden yksinkertainen syyllistäminen ohittaa järjestelmän todelliset rakenteelliset ja toiminnalliset haasteet.

Tarveperustainen rahoitusmalli oli aikoinaan ainoa turvallinen ja toimeenpanokelpoinen vaihtoehto, ja se on edelleen oikeudellisesti ja........

© Uusi Suomi