Suomi valitsi viime lauantaina tämän vuoden euroviisunsa, jonka nimi on Liekinheitin. Kappale on tällä hetkellä vedonlyöntitilastoissa ykkösenä. Nykyisin vedonlyönneissä tiedetään hyvin menestyjät, joten poikkeuksia sääntöihin tulee harvoin.

Moni on vaatinut minua boikotoimaan kisoja tai nimitellyt minua kansanmurhan kannattajaksi, koska juuri kappaleensa julkistanut Israel saa osallistua. Viisi maata onkin vetäytynyt tästä syystä ja kaikilla pitääkin olla oikeus halutessaan boikotoida. Minun mielestäni Israel pitäisi jättää kilpailun ulkopuolelle, mutta tällä hetkellä se on mahdotonta kilpailun pääsponsorin ollessa israelilainen yhtiö. En hyväksy minkäänlaista väkivaltaa ja sitähän Gazan sota on.

Ymmärrän, että monille boikotti on tapa ilmaista syvää turhautumista ja solidaarisuutta. Se on inhimillistä. Tilanne on kaikin puolin monimutkainen. Boikotoinnilla on vaikutuksensa, mutta läheskään aina se ei osu sinne, minne se on tarkoitettu. Tässäkin yhteydessä se ei pelkästään kosketa Euroopan yleisradioyhtiö EBUa, vaan osallisena on muitakin.

Boikotilla ei valitettavasti voiteta Gazan sotaa. On hyvä muistaa, että sinänsä ymmärrettävä boikottivaatimus on tarkoituksenmukainen, kun se kohdistuu järjestelmiin.

Sen sijaan tämä boikotti osuu myös yksilöihin. Työtään tekevät artistit ovat tämän boikotin vaikutuksen alaisia, koska heiltä jää yleisöä tavoittamatta. Samoin se kohdistuu katsojiin, koska tällöin tapahtuma pienenee. Yksittäiset kulttuurintekijät joutuvat miettimään, uskaltavatko edes osallistua kisoihin mustamaalaamisen pelossa.

Kuitenkin boikotointi ja boikottivaatimukset osuvat usein boikottivaatijoiden liittolaisiin, jotka vastustavat Gazan sotaa. Näissä euroviisujen kannattajissa on paljon eri vähemmistöjen edustajia, kuten maahanmuuttajia, sateenkaari-ihmisiä ja vammaisia.

Onkin aiheellista kysyä, miksi boikotoida juuri euroviisuja. Miksi boikottiaktivistit eivät olleet äänessä olympialaisten kanssa? Miksi nämä eivät vaadi talouspakotteita? Vaihtoehtoisina tapoina boikotoinnille pidän poliittista vaikuttamista hallitustasolla, humanitaarista tukea, kansalaisjärjestöjen tukemista sekä julkista keskustelua ilman syyllistämistä.

Valitettavasti boikottiaktivismi on saanut aikaan myös vastareaktiona sen, että Israel saa äänivyöryn yleisöäänivyöryn. Se tapahtuisi, vaikka Israel laulaisi puhelinluetteloa. Se voi aiheuttaa Israelin viidennen euroviisuvoiton, mitä tuskin moni haluaa.

Sota ei ole mikään toissijainen asia. En kuitenkaan hyväksy sitä, että kulttuuriharrastuksesta tehdään moraalitestiä. Maailmassa on  paljon sotia, sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta. Tämän vuoksi tarvitsemme myös kulttuuria, iloa ja yhteisöllisyyttä.

Tänään alkaneena lauantaina Ruotsi valitsee edustuskappaleensa. Melodifestivalen-finaalia voi seurata suoransa Yle Areenasta klo 21 tai TV1:stä klo 22.25. Viime vuonna Ruotsi valitsi vöyriläisyhtyen KAJn ja ruotsinkielisen kappaleen ensi kertaa vuonna 1999 alkaneen vapaan kielen säännön aikakaudella.

Kulttuuria, iloa ja yhteisöllisyyttä sekä rauhaa kaikille,

© Uusi Suomi