Uudessa Parnassossa: Onko työläiskirjallisuus kadonnut – vai emmekö vain enää tunnista sitä?

Parnasson numerossa 4/2026 pohditaan työtä, yhteiskuntaluokkia ja sitä, kuka saa näkyä nykykirjallisuudessa, Karo Hämäläinen kirjoittaa.

Mihin työläiskirjallisuus katosi? Kysymystä on Suomessa esitetty vuosikymmenten ajan. Väinö Linna ja Lauri Viita ovat jääneet kirjallisuushistoriaan työväenluokan suurina kuvaajina, mutta kuka kirjoittaa tämän päivän duunareista, paskaduuneista ja siirtotyöläisistä?

Ville-Juhani Sutinen sukeltaa Parnasson kansiesseessään nykyajan työläiskirjallisuuteen ja havaitsee, ettei työläiskirjallisuus ole kadonnut mihinkään. Se on vain muuttunut näkymättömämmäksi – aivan kuten työväenluokkakin.

Sutinen nostaa esiin kolme hyvin erilaista........

© Suomen Kuvalehti