Aamulehden vastaava päätoimittaja Sanna Keskinen oli viime vuonna mukana kaunokirjallisuuden Finlandian esiraadissa. Nyt hän kertoo, mitä järjettömältä tuntuvasta urakasta jäi päällimmäisenä mieleen.

Aamulehti

Millainen urakka on lukea lähes 200 romaania noin seitsemässä kuukaudessa? Toisin sanoen karkealla matematiikalla romaani päivässä seitsemän kuukauden ajan.

Oman kokemukseni pohjalta voin vastata yhdellä sanalla: järjetön.

Silti joka vuosi kolme suomalaista eri aloilta tulevaa kirjallisuuden tuntijaa ja ystävää antautuu vapaaehtoisesti tähän tehtävään. Itse sain ilon olla mukana tuossa järjettömässä urakassa viime vuonna. Kyse on kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon esiraadin tehtävästä.

Suomalaisen kirjallisuuden himotuimmat ja arvostetuimmat palkinnot jaetaan jälleen keskiviikkona 29. marraskuuta. Tänä vuonna tapahtuma on erityislaatuinen, sillä samalla juhlitaan Finlandia-palkinnon 40-vuotista historiaa.

Juhlavuoden kunniaksi suomalaiset saivat tänä vuonna äänestää oman suosikkinsa aiempien kaunokirjallisuuden Finlandia-voittajien joukosta. Äänestyksen voitti myös oma suosikkini, Ulla-Lena Lundbergin huikaisevan hieno teos Jää, jonka lukeminen on kuin öljynvaihtoa aivoille ja sielulle.

Tämän vuoden finalisteihin en ole vielä ehtinyt tutustua, mutta viime vuoden kuuteen loppusuoran ehdokkaaseen suhtaudun edelleen erityisellä lämmöllä. Niistä tuli minulle tärkeämpiä kuin hyvistä romaaneista keskimäärin, koska sain kunnian olla nostamassa niitä esiin.

Kovin moni tuskin muistaa, mitkä olivat viime vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia-finalistit, mutta itse muistan ne lopun elämääni.

Kokemuksena esiraatiin osallistuminen oli paitsi järjetön urakka, myös antoisaa, kiinnostavaa ja akkuja lataavaa. En ole koskaan ollut kesäloman jälkeen yhtä täynnä virtaa kuin vietettyäni viisi viikkoa käytännössä vain kahden aktiviteetin parissa: nenä kirjassa lukien tai luonnossa liikkuen ja äänikirjoja kuunnellen.

En ole myöskään sitten kirjallisuuden opintojeni keskustellut yhtä paljon kirjoista ja kirjallisuudesta. Oli yllättävää nähdä, kuinka yhtä mieltä kunkin kirjan tasosta olimme me kolme esiraatilaista, jotka tulimme erilaisista taustoista, eri puolilta Suomea ja erilaisin kirjallisuuskytköksin. Finalistit löytyivät ilman kipuilua.

Vaikka urakka oli järjetön, se oli myös ikimuistoinen. Noin seitsemän kuukauden aikana sain hyvän läpileikkauksen siitä, millaista kotimaista kirjallisuutta juuri nyt julkaistaan, mitkä teemat toistuvat ja millainen on suomalaisen nykykirjallisuuden taso.

Joka vuosi julkaistaan todellisia helmiä, joiden kyky luodata ympäröivää yhteiskuntaa on uskomaton. Sellaista kirjallisuutta tarvitsemme selvitäksemme ympärillä vellovasta maailman myllerryksestä. Kirjoja, jotka tarjoavat lepohetken, lohdun ja ymmärryksen.

Kirjoittaja on Aamulehden vastaava päätoimittaja.

QOSHE - Kolumni| Antauduin järjettömään urakkaan, joka vei kaiken vapaa-ajan – En ole katunut - Sanna Keskinen
menu_open
Columnists Actual . Favourites . Archive
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Kolumni| Antauduin järjettömään urakkaan, joka vei kaiken vapaa-ajan – En ole katunut

17 5
26.11.2023

Aamulehden vastaava päätoimittaja Sanna Keskinen oli viime vuonna mukana kaunokirjallisuuden Finlandian esiraadissa. Nyt hän kertoo, mitä järjettömältä tuntuvasta urakasta jäi päällimmäisenä mieleen.

Aamulehti

Millainen urakka on lukea lähes 200 romaania noin seitsemässä kuukaudessa? Toisin sanoen karkealla matematiikalla romaani päivässä seitsemän kuukauden ajan.

Oman kokemukseni pohjalta voin vastata yhdellä sanalla: järjetön.

Silti joka vuosi kolme suomalaista eri aloilta tulevaa kirjallisuuden tuntijaa ja ystävää antautuu vapaaehtoisesti tähän tehtävään. Itse sain ilon olla mukana tuossa järjettömässä urakassa viime vuonna. Kyse on kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon esiraadin........

© Aamulehti


Get it on Google Play