Kuten olemme panneet merkille Unkari torppasi 50 miljardin euron EU-apupaketin Ukrainalle, joka olisi ollut Ukraina-avun osalta akuutti. Ukrainan EU-jäsenyys siintää vielä vuosien päässä, jonka EU-satraapitkin tietävät. Ukrainaa tuskin lämmittää ajatus siitä, että EU-tulee apuun niin kauan kuin EU ei ole itsenäinen. Apupaketit jatkuvatkin maiden välisinä, joka kertoo EU:n päätöksenteon tosiasiallisesta heikkoudesta.

Blogin perusajatus on EU:n ja YK:n toiminnan näkökulmasta, että on korkea aika unohtaa EU:n, saati YK:n ehdoton yksimielisyys. Ajatus on lähtökohtaisestikin absurdi. YK:n turvaneuvostossa Venäjällä on veto-oikeus ja EU:ssa kyseisessä tapauksessa Unkarilla.

Demokratian lähtökohtiin kuuluu perus- ja lähtökohta-ajatus siitä, että enemmistöpäätös ratkaisee. EU:n ja YK:n osalta partaa ollaan päristelemässä siihen suuntaan, että määräenemmistöpäätös ratkaisisi päätöksenteko-ongelmat.

EU:n ja YK:n perustamisten lähtökohdat ovat olleet lähtökohtaisestikin naiivit. EU on perustettu aikanaan naiiville ajatukselle siitä, että yksimielisyyden pohjalta edetään.

Mikäli EU ei pääse pian ratkaisuun siitä, että EU:ssa noudatetaan määräenemmistöpäätöstä on EU:n toiminnan uskottavuus mennyt. YK:n turvaneuvoston osalta usko tähän on mennyt jo vuosikymmeniä sitten.

Medioissa on vähemmälle huomiolle jäänyt se, että Unkari on Naton jäsen. Nato:ssa kuten EU:ssa sovelletaan yksimielistä päätöstä kuten olemme saaneet kokea Suomen Nato-jäsenyyshakemuksen osalta.

Vähemmälle huomiolle medioissa on jäänyt se, että Budapestilla ja Orbanilla on takataskussaan myös Nato-Ruotsi-kortti, jolla Orban voi EU-politiikassaan pelata taustalla ja kabineteissa, myös em. näkökulmasta.

Kaikki siis vaikuttaa kaikkeen.

EU:n perussopimuksessa edellytettävä maiden välinen yksimielisyys on aikansa elänyt. Valitettavasti sopimusta edelsi ajatus YK:n ”kollektiivisesta” toiminnasta, joka on vuosikymmenien ajan osoittautunut täydelliseksi epäonnistumiseksi. Valitettavasti näin on käynyt myös EU:n perussopimuksen osalta.