Kaikissa julkisen terveydenhuollon uudistuksissa 2000-luvulla on pyritty ”vahvistamaan perusterveydenhuoltoa”. Tulokset eivät ole olleet erityisen vakuuttavia, sillä tavalliselle lääkärin vastaanotolle on Suomessa kovin hankala päästä verrattuna muihin Euroopan maihin. Syiksi lääkärille pääsyn vaikeuteen on esitetty milloin lääkäripulaa, milloin resurssien liiallista kohdentumista erikoissairaanhoitoon taikka perusterveydenhuollon suurta kuormitusta.
Jos viitsii perehtyä perusterveydenhuollon järjestämistä ja toimintaa koskeviin lukuihin meiltä ja muualta, huomaa kuitenkin nopeasti, että useimmat perusterveydenhuoltomme uudistamisen taustalla olevat väitteet ja oletukset eivät pidä ollenkaan paikkaansa. Asia on toki ollut monien terveydenhuollon ammattilaisten tiedossa, mutta harvemmin esillä mediassa, kunnes Helsingin Sanomien artikkeli 26.10.2023 nosti asian laajempaan julkisuuteen (Lääkärikäyntien määrä on romahtanut, lääkäreiden ei – Mitä tapahtui? – Politiikka | HS.fi).
Suomessa perusterveydenhuollon lääkärien määrä on varsin hyvää tasoa. Lääkäriliiton tilastojen mukaan terveyskeskuksissa on noin 4100 terveyskeskuslääkärin virkaa maamme 5,5 miljoonaa asukasta kohden. Vertailukohtana voidaan käyttää esimerkiksi Tanskaa, jossa 5,8 miljoonan asukkaan väestöä palvelee n. 3300 perusterveydenhuollon omalääkäriä. Vaikka lääkärien määrä on kasvanut vuoden 2000 n. 3500 terveyskeskuslääkärin määrästä lähes 20%:lla, on potilaskäyntien määrä laskenut 20 vuodessa n. 11 miljoonasta potilaskäynnistä n. 6 miljoonaan potilaskäyntiin vuodessa eli lähes 50 %:lla. Jos terveyskeskuslääkärit ottaisivat vastaan potilaita yhtä vilkkaasti kuin 20 vuotta sitten, olisi lääkärille pääsy meilläkin helppoa. Terveyskeskuslääkärin työpäivään mahtuu kuitenkin keskimäärin enää noin 6 potilasta. Tanskassa potilaskäyntien määrää on päinvastoin rajoitettu niin, että lääkäri saa päivässä katsoa ja laskuttaa enintään 30 potilaskäynnistä. Tuo 30-40 potilasta päivässä onkin melko tavanomainen yleislääkärin päivittäinen potilasmäärä useissa eurooppalaisissa terveydenhuoltojärjestelmissä ja vielä 1990-luvulla (kun itse tein terveyskeskuspalvelujani) varsin normaali päivittäinen potilasmäärä oli meilläkin 15-20 potilasta päivässä.
Väite suomalaisen erikoissairaanhoidon rahoituksen liiallisuudesta suhteessa perusterveydenhuoltoon ei sekään pidä eurooppalaisessa vertailussa paikkaansa. OECD:n tilastot ovat tässä suhteessa lahjomattomia: Suomi käyttää terveysmenoistaan EU-maista viidenneksi suurimman osuuden perusterveydenhuoltoon (Expenditure on primary health care | Health at a Glance: Europe 2022 : State of Health in the EU Cycle | OECD iLibrary (oecd-ilibrary.org)). Erikoissairaanhoito on toki merkittävästi perusterveydenhuoltoa kalliimpaa ja sen kuuluukin olla – perusterveydenhuollossa ei tarvita leikkaussaleja tai tehohoitopaikkoja. Suomi käytti v. 2020 perusterveydenhuoltoon n. 15 % terveysmenoistaan, kun keskiarvo EU-maissa oli 13 %. Esim. Ruotsi käyttää perusterveydenhuoltoon vain n. 12 % terveysmenoistaan, joten Suomessa perusterveydenhuollon osuus on peräti neljänneksen korkeampi kuin Ruotsissa. Silti meillä palveluihin pääsy takkuaa ja pahasti. Usein esitetty väite siitä, että perusterveydenhuoltoon panostaminen säästäisi erikoissairaanhoidon kustannuksia, ei sekään kestä kriittistä tarkastelua. Mitä paremmin perustasolla lääkärille pääsee, sitä useammin löytyy jokin erikoissairaanhoitoa vaativa sairaus (syöpä, sepelvaltimotauti, nivelrikko tms.). Se tietysti on tarkoituskin ja näin vaikeatkin taudit saadaan ajoissa hoidetuksi. Oman 2010-luvulla pitämäni seurantatiedon mukaan HUS-alueen perusterveydenhuollon lääkärissäkäynneistä noin joka kolmastoista johti lähetteeseen erikoissairaanhoitoon. Mitä parempi oli terveyskeskuksen lääkäritilanne, sitä enemmän myös lähetteitä erikoissairaanhoitoon tehtiin.
Erikoissairaanhoidon lääkärimäärä on 2010-luvulla kasvanut selvästi nopeammin, kuin perusterveydenhuollon lääkärimäärä – tuo väite pitää kyllä paikkansa. Väitteen esittäjät, jotka usein surkuttelevat perusterveydenhuollon heikkoa kehitystä, unohtavat kuitenkin systemaattisesti mainita, että vuoden 2017 päivystysuudistuksessa vastuu perusterveydenhuollon päivystysten järjestämisestä siirtyi terveyskeskuksista erikoissairaanhoidon tehtäväksi. Päivystys keskitettiin vuodesta 2018 alkaen ns. yhteispäivystyksiin (Ympärivuorokautinen päivystyshoito sairaaloihin, terveyskeskuksiin päiväaikainen kiireellinen hoito (valtioneuvosto.fi)). Kuten sairaalassa työskentelevät hyvin tietävät, jokainen 24/7 -valmiustehtävä vaatii käytännössä aina vähintään 5 henkilön työpanoksen, jotta tehtävä olisi mahdollista suorittaa kaikkina viikonpäivinä ja kaikkina kellonaikoina. Päivystyksen järjestämisvelvollisuus yhdistettynä EU:n työaikasäännöksiin onkin keskeinen syy lääkärimäärän kasvuun erikoissairaanhoidossa. Suomessa terveyskeskuslääkäreillä on nykyään varsin lyhyt työaika ja pitkät lomat (Lääkärien virka- ja työehtosopimus LS | Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT). Lisäksi jopa neljännes lääkäreistämme tekee lyhennettyä työaikaa.
Kun näitä perusterveydenhuollon vahvistamisyrityksiä olen itse 30 vuotta seurannut, olen toistuvasti joutunut kysymään itseltäni, ovatko uudistuksia valmistelevat virkamiehet joko lukutaidottomia taikka vain liian laiskoja, jotta viitsisivät perehtyä muiden maiden järjestelmiin. Ymmärrän kyllä hyvin, että keskimääräinen poliittinen päättäjä nielee totuutena sen, mitä asiantuntijaviranomaisen viranhaltija hänelle kirkkain silmin kertoo. Varmaa kuitenkin on, että Suomessa kaikki terveydenhuollon uudistamisyritykset epäonnistuvat, kunnes tosiasiat tunnustetaan. Terveyskeskusten ongelmat eivät meillä johdu liian pienestä määrästä koulutettuja lääkäreitä taikka perusterveydenhuoltoon käytetystä liian pienestä rahamäärästä. Moni maa tuottaa paljon parempaa perusterveydenhuoltoa meitä vähäisemmällä lääkärimäärällä ja rahallisella panostuksella. Meillä ongelmana on palvelujen väärä tuotantotapa, jossa lähipalveluksi tarkoitetut lääkäripalvelut kootaan isoihin palatseihin ja siellä työskentelevien aika käytetään henkisesti kuormittavaan metatyöhön, jonka päätarkoitus tuntuu yleensä olevan se, miten parhaiten hankaloitetaan potilaan pääsyä vastaanotolle. Hoitojonojen poistamiseksi Suomen tulisi jäykän suunnitelmatalousmallin tilalle korjata sote-järjestelmää ja ottaa nopeasti mallia muista Pohjoismaista, joissa perustason lääkäripalvelua hoitavat hajautettuna lähipalveluna ammatinharjoittajina toimivat omalääkärit.
On jotain mätää terveyskeskuksissa
9
0
05.11.2023
Kaikissa julkisen terveydenhuollon uudistuksissa 2000-luvulla on pyritty ”vahvistamaan perusterveydenhuoltoa”. Tulokset eivät ole olleet erityisen vakuuttavia, sillä tavalliselle lääkärin vastaanotolle on Suomessa kovin hankala päästä verrattuna muihin Euroopan maihin. Syiksi lääkärille pääsyn vaikeuteen on esitetty milloin lääkäripulaa, milloin resurssien liiallista kohdentumista erikoissairaanhoitoon taikka perusterveydenhuollon suurta kuormitusta.
Jos viitsii perehtyä perusterveydenhuollon järjestämistä ja toimintaa koskeviin lukuihin meiltä ja muualta, huomaa kuitenkin nopeasti, että useimmat perusterveydenhuoltomme uudistamisen taustalla olevat väitteet ja oletukset eivät pidä ollenkaan paikkaansa. Asia on toki ollut monien terveydenhuollon ammattilaisten tiedossa, mutta harvemmin esillä mediassa, kunnes Helsingin Sanomien artikkeli 26.10.2023 nosti asian laajempaan julkisuuteen (Lääkärikäyntien määrä on romahtanut, lääkäreiden ei – Mitä tapahtui? – Politiikka | HS.fi).
Suomessa perusterveydenhuollon lääkärien määrä on varsin hyvää tasoa. Lääkäriliiton tilastojen mukaan terveyskeskuksissa on noin 4100 terveyskeskuslääkärin virkaa maamme 5,5 miljoonaa asukasta kohden. Vertailukohtana voidaan käyttää esimerkiksi Tanskaa, jossa 5,8 miljoonan asukkaan väestöä palvelee n. 3300 perusterveydenhuollon omalääkäriä. Vaikka lääkärien määrä on kasvanut vuoden 2000 n. 3500 terveyskeskuslääkärin määrästä lähes 20%:lla, on potilaskäyntien määrä laskenut 20 vuodessa n. 11 miljoonasta potilaskäynnistä n. 6 miljoonaan potilaskäyntiin vuodessa eli lähes 50 %:lla. Jos terveyskeskuslääkärit ottaisivat vastaan........
© Uusi Suomi
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Andrew Mitrovica
Mort Laitner
Rami G Khouri
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
