Suomessa on otettu käyttöön laskennallinen, tarveperusteinen rahoitusmalli, jonka tarkoitus on turvata yhdenvertaiset sosiaali‑ ja terveyspalvelut kaikkialla maassa. Ajatus on oikea. Rahoituksen tulee seurata todellista palvelutarvetta eikä postinumeroa. Ongelmana on, että viime aikoina on paljastunut merkittäviä puutteita siinä tietopohjassa, johon rahoitus perustuu.

Useilla hyvinvointialueilla pitkäaikaisdiagnooseja on kirjautunut teknisten kirjaus- tai siirtovirheiden vuoksi potilaskäyntien toissijaisiksi diagnooseiksi, vaikka ne eivät liittyneet käyntiin. Kun tällainen virhe kertautuu suureen datamassaan, syntyy vääristynyt kuva väestön sairastavuudesta. Jos tämä virheellinen kuva päätyy rahoituksen perusteeksi, seurauksena on alueellinen epätasa-arvo: osa alueista saa suhteessa liikaa,........

© Uusi Suomi