Datakeskukset: Sopimukset julki: Näillä ehdoilla Rauma luopuu Lakarin maista

Onnellisuus: Suomen onnettomin – vai ei? Haastatellut satakuntalaiset kertoivat olevansa onnellisia

MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.

Miten tekoäly muutti asennettani, eli kuinka sen suoltamat rumat kuvat saivat minut ihastumaan ennen kehnona pitämääni taiteeseen

Kun ihmiset kokeilivat tekoälyjen esiasteilla kuvien tekemistä vuosia sitten, se oli hauskaa ehkä sekunnin. Nyt se on sietämätöntä, kirjoittaa Hanna-Riikka Kuisma.

Olen koko ajan kyllästyneempi päivä päivältä suuremmalla massalla silmien eteen vyöryviin tekoälykuviin. Kun ihmiset kokeilivat tekoälyjen esiasteilla kuvien tekemistä vuosia sitten, se oli hauskaa ehkä sekunnin. Nyt se on sietämätöntä.

Käytän itse paljon sosiaalista mediaa. Siellä tämä on lähtenyt täysin käsistä. Ja vaikka ei käyttäisi somea ollenkaan, ilmiötä ei pääse pakoon. Television lisäksi ulkomainoksissa toljottaa muoviselta näyttäviä hahmoja, kirjojen kansia ”tehdään itse” arvaussovelluksilla, surkeita musiikkikopioita valuu karmeine levynkansineen suoratoistopalveluihin. Onpa kuvia näkynyt valitettavasti myös perinteisissäkin medioissa.

En lähde tässä ruotimaan koko tekoälyaihetta, merkkimäärä ei sitä salli. Luonnonvarojen haaskaus, sotateknologia ja tekoälyn mahdollinen tulevaisuuden itseohjautuvuus on oma keskustelunsa.

Nyt haluan kertoa vain estetiikan tajuni ja asenteeni muuttumisesta sen johdosta, että ruutuni pursuaa rumia kuvia.

Osa somessa on hurmioitunut siitä, että saa hahmon parannellulla naamallaan keskiaikaa, rock-tähteyttä, viikinkikautta, villiä länttä tai juuri nyt 1900-luvun eri vuosikymmeniä muistuttavan taustan keskelle.

Ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä, mutta minun silmääni kaikki kuvista näyttävät hirvittäviltä. Huonosti siloiteltu, väärällä........

© Satakunnan Kansa