Söpö tuunaus: Raumalaislähtöisen karavaanarin Piia Kyrön asunto­­vaunu keräsi vihaisia katseita – eipä kerää enää

Turvallisuus: Patikoija löysi savuavan nuotion rutikuivasta metsästä Eurajoella – pelastuslaitos: ”Monta asiaa mennyt pieleen”

MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.

En vienyt valkovuokkokimppua äitienpäivänä vuoteeseen, vaan haudalle

Äitienpäivä ei menetä arvoaan, vaikka sen piiriä laajentaisi. Olen kiitollinen kaikista oman elämäni äitihahmoista.

Tänään on monissa perheissä odotettu päivä. Kortteja on tehty hartaudella ja tunteella. Salaisuuksia piiloteltu kaapissa, jotta äiti ei niitä löydä.

Olen onnellinen, että itsekin todennäköisesti saan jälleen itsetehdyt kortit halausten kera aamulla sänkyyn.

Monet vuodet äitienpäivän viettooni liittyi paljon surua. Menetin oman äitini syövälle ollessani alakouluikäinen. Aamupala jäi tekemättä ja valkovuokkokimput vietiin vuoteen sijaan haudalle.

Vasta omien lasten syntymän jälkeen päivä sai taas uuden merkityksen. Sitä ei värittänyt enää niin vahvasti suru, vaan jokin muu.

Äitienpäivä kuten äitiys yleensäkin herättää meissä paljon erilaisia tunteita. Monelle se on ilon juhla. Joitakin se kuitenkin muistuttaa menetyksistä, kipeistä ihmissuhteista tai toteutumattomista haaveista.

Toisaalta äitiyden käsite on aika moninainen.

On perheitä, joissa ei ole äitiä. On myös perheitä, joissa on biologisen äidin lisäksi bonusäitejä tai sijaisäitejä.

Eräs ystäväni kokee, että hänen isosiskonsa on aina ollut hänelle enemmän äiti kuin oma äiti on ollutkaan.

Haastattelin jokin aika sitten adoptoituja veljeksiä. Heille äidin merkitys ei syntynyt verisiteestä, vaan siitä kuka on ollut tukena, hoivannut ja rakastanut.

Äitienpäiväkortin voi antaa myös läheiselle, joka on elämässä tukenut ja auttanut. Kuva: Sanna Kinnunen/arkisto

Muistot omasta äidistäni ovat muuttuneet vuosien saatossa hämäriksi. Ääntä on vaikea palauttaa mieleen, ilman kuvia kasvojakaan. Silti muisto on lämmin.

Hänelle en ole voinut viedä äitienpäiväkorttia lähes 30 vuoteen. Olen kuitenkin ollut onnekas, että elämässäni on ollut isäni lisäksi ihmisiä, joille äitienpäiväkortin on voinut antaa tai ainakin he olisivat sen ansainneet.

Ehkä heitä voisi kutsua........

© Satakunnan Kansa