Syntyvyys laskee 2080-luvulle mentäessä kahteen lapseen äitiä ja perhettä kohti. Kaikkialla maailmassa.

Horisontissa näkyy jo 2080-luku. Myös poplaulaja Sanni runoilee elämästään ”kakstuhattakaheksankytluvulla”.

Jonain päivänä 2080-luvulla YK:n väestötoimisto ilmoittaa, että maailman väkiluku on saavuttanut huippunsa, noin 10,75 miljardia ihmistä. Siitä alkaa uusi yllättävä matka – alaspäin. Väki vähenee.

Jo on aikoihin eletty! Tätä ei maailma ole kokenut sitten keskiajan ruttojen. Alasajo etenee omalla painollaan, ilman isoja kulkutauteja tai katastrofeja.

2080-luvulla vain harvassa maailman maassa hedelmällisille naisille syntyy enemmän kuin kaksi lasta. Väestötieteilijät puhuvat nettouusiutumisluvusta. Raja on tuo 2,1. Kun luku pysyy alle sen, jokainen sukupolvi on pienempi kuin edeltäjänsä.

Euroopassa tämä tärkeä luku on nyt 1,5, Itä-Aasiassa 1,2 ja Latinalaisessa Amerikassa 1,9.

Maailman väestö nelinkertaistui sadassa vuodessa 1920-luvun kahdesta miljardista nykyiseen yli kahdeksaan miljardiin. Entä jos ihmiskunta kokee syöksyn yhtä kiivaana, siis alaspäin?

Tällaista väestöromahdusta enteilee väestötutkija Dean Spears. Hän esitteli lukuja syksyllä sanomalehti The New York Timesissa.

Jos väestön valtaosa pysyisi alle kahden lapsen politiikassa, voisi maailman väkiluku pudota kahteen miljardiin noin 300 vuodessa. Se on vain kymmenen sukupolvea.

Tuo 300 vuotta on ajanjakso, jonka yksi ihmismieli voi juuri ja juuri käsittää. Sen ehkä tajuaa, jos etsii kirkonkirjoista esivanhempiaan. Heitä voi löytyä 1600-luvulta.

Jos uskomme historiaa, alasajo on pysyvää. Kun valtio, maa tai alue pääsee alle 2,1:n, se myös jää sinne.

Esimerkiksi Brasilia ja Chile ovat pysyneet viivan alla jo noin 20 vuotta. Thaimaassa on eletty kahden lapsen politiikkaa noin 30 vuotta.

Väestöennusteissa on Spearsin mukaan yksi paha vika. Ne pysähtyvät yleensä kuin seinään vuoteen 2100.

On toki helppo kuvitella, että vähentyvä määrä ihmisiä on hyväksi luonnolle ja ilmakehälle. Se vaikuttaa myös geopolitiikkaan ja talouteen.

2000-luvulla syntyneellä suomalaisella on loistavat mahdollisuudet elää yli 2080-luvun taitekohdan ja ehkä 2100-luvulle asti.

Niin, 2100-luku. Siitä ei kai ole suomeksi viritelty yhtään laulua ja lyriikkaa?

Kirjoittaja on HS:n tiedetoimittaja.