Sipilän pääministerikaudella ay-liike suostui kilpailijamaita keskimäärin alhaisempiin palkankorotuksiin. Työllisyys parani, mutta tuottavuus ei kasvanut.
Suomen keskeinen ongelma on se, ettei talous ole käytännössä kasvanut noin 15 vuoteen ja yritysten tuottavuus on junnannut.
Yksinkertaistaen sanottuna tuottavuus kasvaa, kun vähemmillä panoksilla saadaan aikaan enemmän.
Ihmisten arjessa talouden pysähtyminen näkyy valtion velkaantumisena, etujen ja julkisten palvelujen leikkauksina, heikkoina palkankorotuksina ja lakkoina.
Syyllisistä ei ole pulaa.
Yrityspuolen lempparisyyllinen on ay-liike, joka ei ole suostunut riittävän joustaviin työehtoihin. Ja verot. Ja valtion menot. Ja virkamiehet. Ja tietysti poliitikot.
Työn tekemisen ehtoja sietääkin uusia, ja monet poliitikot ovat suhtautuneet työperäiseenkin maahanmuuttoon nihkeästi jo ennen perussuomalaisia.
Toisaalta Suomi oli yksi Euroopan tuottavimmista maista nykyistäkin jäykemmillä työehdoilla vielä 2000-luvun alkupuolella, tosin paljolti Nokian ansiosta.
Jos Suomi olisi jatkanut samaa hyvää menoa sekä väestökasvussa että talouskasvussa kuten Ruotsi, nyt tuskin olisi lakkoja eikä vähävaraisten etuja leikattaisi.
Vaikka ay-liikettä voi syyttää monesta, paikallisen sopimisen puutteet, poliittiset lakot tai korkeat verot eivät tuhonneet maailman suurinta kännykkäyritystä. Nokian johtajat tekivät ihan itse ensin pitkään oikeita ja sitten vääriä päätöksiä.
Nokian ja paperiteollisuuden samanaikaisten romahduksien jälkeen paljastui, kuinka yksipuolinen Suomen talouselämä on.
Mitä jos Suomen ongelma on myös se, ettei täällä ole riittävästi hyviä yritysjohtajia?
Tälle väitteelle löytyy jopa tukea, etenkin jos Suomen pomoja vertaa Ruotsin markkinoinnin ja riskinoton osaaviin johtajiin, jotka vieläpä tulevat toimeen ay-väen kanssa.
Suomen tuottavuus ei ole noussut muun muassa siksi, että yritysjohtajat eivät ole keskimäärin uskaltaneet riittävästi investoida kotimaassa eivätkä etenkään uusiin tuotteisiin. Sen sijaan osinkoja suomalaisyritykset jakavat maailman mitassa runsaasti.
Yritykset valittavat työn tekemisen ehdoista Suomessa. Sallittakoon kysymys. Ovatko työehdot lopulta ydineste tuottavuuden nousulle Suomessa? Onhan Suomessa kerrotuista ongelmista huolimatta valtava määrä mahtavia yrityksiä.
Muistatteko, kun Juha Sipilän (kesk) pääministerikauden aikana pikkulapsetkin oppivat, että Suomen ydinongelma on kustannuskilpailukyky?
Eli yksinkertaistaen se, että Suomessa oli liian kalliit työntekijät suhteessa tuotantoon. Tämä piti saada kuntoon, niin uusi nousu alkaa.
Ay-liike suostui kilpailijamaita keskimäärin alhaisempiin palkankorotuksiin ja kustannuskilpailukykykeskustelu hiipui. Työllisyys parani, rakennuksia nousi, mutta tuottavuus junnaa yhä.
Kirjoittaja on HS:n talouden ja politiikan toimituksen toimittaja.
Kolumni| Mitä jos syy onkin johtajissa?
27
175
11.03.2024
Sipilän pääministerikaudella ay-liike suostui kilpailijamaita keskimäärin alhaisempiin palkankorotuksiin. Työllisyys parani, mutta tuottavuus ei kasvanut.
Suomen keskeinen ongelma on se, ettei talous ole käytännössä kasvanut noin 15 vuoteen ja yritysten tuottavuus on junnannut.
Yksinkertaistaen sanottuna tuottavuus kasvaa, kun vähemmillä panoksilla saadaan aikaan enemmän.
Ihmisten arjessa talouden pysähtyminen näkyy valtion velkaantumisena, etujen ja julkisten palvelujen leikkauksina, heikkoina palkankorotuksina ja lakkoina.
Syyllisistä ei ole pulaa.
Yrityspuolen lempparisyyllinen on ay-liike, joka ei ole suostunut riittävän joustaviin työehtoihin. Ja verot. Ja valtion menot. Ja virkamiehet. Ja........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Andrew Mitrovica
Mort Laitner
Rami G Khouri
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
