Vaikka Yhdysvaltojen talous kasvaa, kasvun hedelmät kasautuvat entistä harvemmille.
Ehkä vähän toisin kuin Euroopassa, Yhdysvalloissa on aina mielellään puhuttu unelmista. Myös marraskuun vaaleissa politiikka kiertyy jälleen kerran amerikkalaisen unelman ympärille.
Törmäsin amerikkalaiseen unelmaan ensimmäisen kerran, kun vietin koululaisena kesän Detroitin liepeillä Michiganissa. Talo nurmikenttineen ja uima-altaineen lepäili auringossa, ja talon sisällä kaikki upottavista matoista painaviin maitotölkkeihin tuntui tavallista muhkeammalta. Ja kuitenkin talossa asui tavallinen amerikkalainen perhe, jonka isä oli töissä Fordin tehtailla ja äiti terveydenhoitaja. Tuntui, että Amerikassa kuka tahansa voi saavuttaa hyvän ja vakaan elämän.
Perheen tytär tuli nyt käymään. Istuimme alas, ja aloin kysellä vaa’ankielivaltion näkymistä. Ystäväni ei kuitenkaan ollut innostunut valamaan kannuja politiikasta. Sen sijaan hän sanoi, että kannattaisi puhua rahasta. Miksi sitä on nykyisin niin vähän? Mihin kaikkeen sitä tarvitaan? Miten lapset koulutetaan? Miten saada raha riittämään elämän loppuun? Ystäväni kuvasi hyvin, kuinka amerikkalainen unelma yskii ja monista tuntuu, että jotakin on vialla, koska ahkeruus ei takaa vakautta.
The Washington Post puuttui samaan asiaan helmikuussa. Lehti selvitti, mitä amerikkalaiset ajattelevat keskiluokasta. Yhdeksän kymmenestä näki, että keskiluokassa ihmisellä on pysyvä työ, sairausvakuutus ja eläke. Arkiset laskut hoituvat, rahaa voi säästää, ja hädän tullen voi irrottaa tuhat dollaria ottamatta velkaa. Oli kuitenkin hätkähdyttävää, että vain joka kolmas amerikkalainen täyttää nämä kohtuulliset kriteerit ja yltää keskiluokkaiseen elämään.
Stanfordin ja Harvardin yliopistojen tutkijat laskivat taannoin taloustieteilijä Raj Chettyn johdolla, kuinka nousu keskiluokkaan on vaikeutunut. Kun vuonna 1940 syntyneistä amerikkalaista 90 prosenttia ansaitsi 30-vuotiaana enemmän kuin vanhempansa, 1980-luvulla syntyneiden keskuudessa vanhempiaan paremmin tienaavia oli 50 prosenttia. Vaikka talous kasvaa, kasvun hedelmät kasautuvat entistä harvemmille eivätkä leviä yhteiskunnassa laajasti. Tuloerot ovat länsimaiden suurimpia.
Murtuneeseen unelmaan on toistaiseksi tarjottu yhtä selkeää lääkettä. Donald Trumpin vanha bestseller The Art of the Deal ja hänen isännöimänsä Diili vakuuttivat, että kovalla työllä kuka tahansa voi vaurastua. Kun Trump lupaa periamerikkalaisen saarnamiehen tavoin seuraajilleen menestystä ja kunniallista elämää, hän puhuu amerikkalaisesta unelmasta. Selväkielinen šeriffityyli toimii kuin taikakalu, josta ihmiset ammentavat voimaa elämäänsä.
Kannattajia ei kiinnosta, rikkooko Trump lakia tai lietsooko hän vallankaappausta. Se, että säännöt eivät häntä koske, vain todistaa Trumpin vahvuudesta. Ja kun kaikki on mahdollista Trumpille, se on sitä myös hänen seuraajilleen.
Kun ystäväni kertoili sohvallani havaintojaan tavallisen arjen huolista, oli helppo nähdä, kuinka ne lähtivät liikkeelle, nousivat päidemme ylle ja alkoivat kiertyä yläilmoissa koko maailmaa heiluttavaksi muutosvoimaksi. Uhatut unelmat eivät huojuta vain Yhdysvaltojen demokratiaa vaan myös maailmanpolitiikkaa ja Ukrainan taistelukykyä, ja sitä kautta ne ulottuvat yhdellä kierrepompulla myös Suomeen, jossa jännitetään Yhdysvaltojen roolia Natossa.
Joe Bidenin kongressissa pitämä puhe saattoi siksi olla hyvin tärkeä. Vaikka yksi puhe ei vaaleja käännä, luisussa ollut Biden oli löytänyt jo kadotetuksi luullun taisteluhenkensä ja puhalsi hyväntuulisella päättäväisyydellään henkiin amerikkalaisen unelman, jossa kaikki on mahdollista. Ilman sitä Biden ei vaaleja voita.
Kirjoittaja on viestinnän professori Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.
Kolumni| Mitä meidän pitää ymmärtää Yhdysvaltojen vaaleista?
10
1
12.03.2024
Vaikka Yhdysvaltojen talous kasvaa, kasvun hedelmät kasautuvat entistä harvemmille.
Ehkä vähän toisin kuin Euroopassa, Yhdysvalloissa on aina mielellään puhuttu unelmista. Myös marraskuun vaaleissa politiikka kiertyy jälleen kerran amerikkalaisen unelman ympärille.
Törmäsin amerikkalaiseen unelmaan ensimmäisen kerran, kun vietin koululaisena kesän Detroitin liepeillä Michiganissa. Talo nurmikenttineen ja uima-altaineen lepäili auringossa, ja talon sisällä kaikki upottavista matoista painaviin maitotölkkeihin tuntui tavallista muhkeammalta. Ja kuitenkin talossa asui tavallinen amerikkalainen perhe, jonka isä oli töissä Fordin tehtailla ja äiti terveydenhoitaja. Tuntui, että Amerikassa kuka tahansa voi saavuttaa hyvän ja vakaan elämän.
Perheen tytär tuli nyt käymään. Istuimme alas, ja aloin kysellä vaa’ankielivaltion näkymistä. Ystäväni ei kuitenkaan ollut innostunut valamaan kannuja politiikasta. Sen sijaan hän sanoi,........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Mort Laitner
Rami G Khouri
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
