Hallituksen suosio kertoo, että epävarmoina aikoina turvaa haetaan kurista ja järjestyksestä.

Yle julkaisi viime viikolla puolueiden kannatusmittauksen, jossa kärkipaikkaa piti pääministeripuolue kokoomus. Se oli kasvattanut kannatustaan 0,3 prosenttiyksikköä edellisestä mittauksesta. Myös toisen päähallituspuolueen eli perussuomalaisten kannatus oli noussut.

Niiden välissä kiilana keikkuva sdp sen sijaan oli menettänyt kannatustaan. Kokoomuksen kaula sdp:hen oli tuoreessa mittauksessa melkein kaksi prosenttiyksikköä, kun ne kuukautta aiemmin olivat lähes tasalukemissa.

Gallupeista ei yleensä kannata tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä kannatuskehityksen syistä ja seurauksista, mutta nyt näyttää siltä, että huolimatta hallituksen kovan linjan talouspolitiikasta ei päähallituspuolueiden suosio osoita horjumisen merkkejä. Sosiaalitukien leikkaukset ja työelämän pelisääntöjen muuttaminen työntekijälle epäedullisempaan suuntaan vaikuttavat olevan politiikkaa, joka vetoaa isoon joukkoon suomalaisia.

Syitä tähän voi etsiä edellisen hallituksen toimista. Sanna Marinin hallituksen hyvin vasemmalla pysytellyt linja turhautti monia. Sitä kritisoivat etenkin yrittäjät ja hyvätuloiset työssä käyvät, jotka maksavat paljon veroja. Työmarkkinaosapuolista työnantajajärjestöt kiristelivät leukaperiään ja toivoivat parempaa aikaa.

Kun heiluri heilahtaa laidasta laitaan, se yleensä iskee lujaa. Kun hallituspohja vaihtui ja tilaisuus koitti, tartuttiin siihen kaksin käsin.

Yhtenä syynä tiukan talouskurin suosioon on varmasti aiheellinen huoli Suomen tulevaisuudesta. On totta, että vaikka meillä on pohjoismaisiin naapureihimme vertautuva hyvinvointiyhteiskunta, meillä ei ole niihin vertautuvaa rahoituspohjaa sen maksamiseksi.

Tämän näkee jo paljaalla silmällä vaikkapa Tukholmassa, Kööpenhaminassa tai Oslossa. Siellä kaikesta huokuu vanha raha ja vauraus, jollaista suomalaisen on vaikea käsittää. Näissä maissa myös väestörakenne on otollisempi hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisen kuin täällä, missä nuoret ikäluokat supistuvat ja työssä käyvän väestön osuus koko väestöstä on reippaasti alle puolet.

Yksi syy voi kuitenkin löytyä myös meneillään olevasta epävarmasta ajasta. Näyttää nimittäin vahvasti siltä, että kun ajat kovenevat, haluaa suomalainen kuria ja järjestystä.

On turvallista, kun joku kertoo laittavansa Suomen kuntoon, vaikka ympärillä maailma kuohuu. Talouskuri antaa raamit, joiden kautta katsoa maailmaa, ja jämäkkä poliittinen retoriikka piirtää maalin, jota kohti suunnata, kun geopoliittiset mannerlaatat liikkuvat.

Saa nähdä, kuinka paljon piiskaa saamme ja haluamme, ennen kuin maailma taas rauhoittuu.

Kirjoittaja on Aamulehden vastaava päätoimittaja.