Sukupolvelleni rauha ja itsenäisyys olivat itsestään selviä, mutta sitten tuli sota ja jouduin arvioimaan ajatteluani uudelleen.
Itsenäisyyspäivä on Suomessa arvokas ja juhlallinen juhla. Vakavamielisyyttä korostavat itsenäisyyspäivän traditiot, kuten seppeleiden lasku sankarihaudoilla ja jumalanpalveluksen keskeinen rooli.
Hilpeintä juhlinnan virallista muotoa edustaa tasavallan presidentin itsenäisyyspäivävastaanotto, mikä on perin suomalaista: irrottelemme jonottamalla kättelemään presidenttiä ja seuraamalla sitä televisiosta.
2000-luvun alussa, kun Venäjä näytti etenevän kohti demokratiaa, pidin itsenäisyyspäivän juhlintaa liian raskasmielisenä. Kaipasin siihen lisää iloa ja energiaa – itsenäisyyshän on iloinen asia.
Sota oli kaukaista historiaa, ja näytti siltä, että historiassa se myös pysyisi. Rauha ja itsenäisyys olivat sukupolvelleni itsestään selviä.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on tuonut itsenäisyyspäivän juhlintaan uuden painavuuden. Itsenäisyys on yhä iloinen asia, mutta näinä aikoina sen arvo ja itsenäisyyspäivän juhlallisuus ovat jälleen kirkastuneet.
Vakavamielisyyskin on perusteltua, sillä sota Euroopassa on vakava asia.
Arvelen, että moni suomalainen on sodan alettua joutunut kalibroimaan suhdettaan itsenäisyyteen. Tästä kertoo muun muassa se, kuinka nopeasti suomalaiset kääntyivät kannattamaan Nato-jäsenyyttä. Ymmärrettiin, että uhka siitä, että joudumme puolustamaan maatamme ja kansallista turvallisuutta, on todellinen.
Sota sinkoutui historiasta osaksi eurooppalaista arkea.
Jos sodan vaikutuksista pyrkii löytämään jotain positiivista, voi sellaiseksi lukea sen, millä tavoin sota on avannut suomalaisten silmiä ja tiivistänyt rivejä.
Venäjämieliset nettitrollit eivät voi enää juuri vaikuttaa suomalaisiin. Vihan ja eripuran kylvö leviää kuivaan maaperään, josta ei kasva enää samanlaisia versoja kuin ennen sotaa.
Valtaosa suomalaisista tiedostanee, että polarisaation kasvattaminen sataa Putinin laariin, ja siksi siihen ei haluta lähteä mukaan. Poikkeuksiakin valitettavasti löytyy.
Viime viikot on keskusteltu tilanteesta itärajalla. Hallitus on etsinyt keinoja Venäjän hybridivaikuttamiseen vastaamiseen.
Vaikka tunteet ovat välillä lämmenneet, on keskustelu itärajan sulkemisesta ollut pääosin asiallista. Kantansa ovat saaneet sanoa niin rajan nopeaa täyssulkua kannattavat kuin ne, jotka ovat kantaneet huolta kansainvälisten sopimusten noudattamisesta. Ratkaisu löytyi lopulta eri intressien yhteensovittamisesta.
Siirtolaisten tuuppaaminen Suomen itärajalle tuskin jää ainoaksi teoksi, jolla Venäjä yrittää horjuttaa yhtenäisyyttämme ja oikeusvaltioidentiteettiämme. Rauha ei ole enää itsestään selvää, ja tieto tästä kehystää myös itsenäisyyspäivän juhlinnan.
Kirjoittaja on Aamulehden vastaava päätoimittaja.
Kolumni| Elämme aikaa, jossa itsestäänselvyydet muuttuvat
8
9
06.12.2023
Sukupolvelleni rauha ja itsenäisyys olivat itsestään selviä, mutta sitten tuli sota ja jouduin arvioimaan ajatteluani uudelleen.
Itsenäisyyspäivä on Suomessa arvokas ja juhlallinen juhla. Vakavamielisyyttä korostavat itsenäisyyspäivän traditiot, kuten seppeleiden lasku sankarihaudoilla ja jumalanpalveluksen keskeinen rooli.
Hilpeintä juhlinnan virallista muotoa edustaa tasavallan presidentin itsenäisyyspäivävastaanotto, mikä on perin suomalaista: irrottelemme jonottamalla kättelemään presidenttiä ja seuraamalla sitä televisiosta.
2000-luvun alussa, kun Venäjä näytti etenevän kohti demokratiaa, pidin itsenäisyyspäivän juhlintaa liian raskasmielisenä. Kaipasin siihen lisää iloa ja energiaa........
© Aamulehti
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Andrew Mitrovica
Mort Laitner
Ali Fathollah-Nejad
Rami G Khouri
Nikkei Editorial
