Kehno ajokeli voi toisinaan aiheuttaa tilanteita, joissa ajonopeus on pakko pitää huomattavan hitaana. Kaikissa autoissa ei ole alla uusia nastarenkaita, muistuttaa Aamulehden kehityspäällikkö Mikko Lindroos.

Aamulehti

Kitkarenkailla ajavat autoilijat eivät joudu juurikaan useammin onnettomuuksiin kuin nastarenkailla kurvailevat kanssa-autoilijat.

Tämä muutaman tovin takainen uutinen ei jaksanut edes hymyilyttää, kun tajusin ajavani usean vuoden tauon jälkeen autolla, jossa on kitkarenkaat. Kun valtatie on niin sanotusti ”talvisen sula”, mitään sen kummempia ongelmia ei ole. Ajaminen on silkka nautinto, kun nastarenkaille ominainen hurina ei kuulu auton sisälle.

Mutta heti, kun alkaa olla jäätä ja jäisiä polanteita, nautinto alkaa muistuttaa erään sortin via dolorosaa. Ei yksinkertaisesti uskalla ajaa läheskään samalla tavalla. Olen varmasti huono kuljettaja, mutta kun ei pysty, niin ei pysty.

Tästä pystymättömyydestä aiheutuu turhaa stressiä kanssa-autoilijoille. Kun nyt se törppö ajaa 80:n rajoitusalueella noin 60 kilometrin tuntinopeudella.

Miksi et aja ohitseni? Vaikka näyttäisin vilkulla merkkiä, ja hiljentäisin vielä hieman autoni nopeutta, roikut kiinni takapuskurissa, vaikka autosi alla on uudenkarheat nastarenkaat, joiden nastat miltei välkkyvät, kun vilkaisen taustapeiliin. Vastaan ei tule liikennettä. Mene nyt ohitse, kiitos.

Etkä ohita edes ohituskaistallisella tieosuudella, vaikka etenen kuin rampa ankka. Näen taustapeilistä kohta jo katseesi. Sitä vielä näkemättäkin voin arvata, että se ei ole ystävällinen. Mutta ystävä hyvä, miten minä sen sinulle yhtään tämän tarkemmin kertoisin, että ole ystävällinen ja aja ohi, minulla on huomattavan hidas etenemistahti juuri nyt? Niin paljon en sinua sentään arvosta, että pysähtyisin bussipysäkille.

Pieniä ovat murheeni, mutta kun en tieten tahtoen tahtoisi aiheuttaa vaivaa. Ajaisin kyllä samalla nopeudella muiden kanssa, jos se olisi mahdollista. Mutta kun ei ole luottoa renkaaseen, niin sitä ei silloin ole.

Hieman hävettää tässä yhteydessä tunnustaa, että F1- ja rallikuskien selittelyt väärästä rengasvalinnasta ovat kuulostaneet turhanpäiväiseltä selittelyltä, kitinältä ja tekosyiltä. Nyt, kun olen muutaman kerran tuntenut olevani kitkarenkailla lirissä, alan hiljalleen uskoa, että ehkäpä noissa selityksissä piilee myös hieman totuutta.

Tosin ehkä sitten taas ensi kesänä suvikumien kanssa mielipide muuttuu alkuperäiseksi. Ja ehkä silloin roikun sitten sinun takapuskurissasi kiinni ja manailen, kun ajat nopeusrajoitukseen ja omaan etenemishalukkuuteeni verrattuna kovin hitaasti.

Kirjoittaja on Aamulehden kehityspäällikkö.