Talousrikokset: Jättiskandaali ravisuttaa porilaisen puimurivalmistajan omistajia

Syntyneet: Satasairaalassa syntyneitä syys–lokakuun vaihteen pienokaisia

Porissa on yksi nero vailla vertaa

Meidän pitäisi arvostaa keskuudessamme olevaa erilaisuutta ja outoutta, kirjoittaa Jussi Paasi.

Istuin lähes tyhjässä helsinkiläisessä elokuvateatterissa loppuvuodesta 2016. Taisi olla marraskuu. Salissa oli lisäkseni maksimissaan seitsemän ihmistä.

Elokuva alkoi. Samalla alkoi tunnin ja kaksikymmentä minuuttia kestänyt elämys, joka ei unohdu koskaan.

Eihän tällaista voi olla, muistan ajatelleeni. Järisyttävän kummallinen, kiehtovan kotikutoinen, koskettava, mutta säväyttävän humoristinen. Raaka. Ihastuttava. Sekopäinen.

En ollut koskaan nähnyt yhtä outoa rainaa. Ja olen sentään nähnyt kaikki Pier Paolo Pasolinin elokuvat. Jos joku ei tiedä, minkälaisia Pasolinin leffat ovat, kerrottakoon niiden olevan kuuden valovuoden päässä helposti sulavasta Hollywood-viihteestä.

Elokuva on Samurai Rauni Reposaarelainen. Surrealistinen tragikomedia, jossa viinaan menevä samurai kylvää kostoretkellään tuhoa Meri-Porissa.

Tässä kohtaa tunnustan fanitukseni. Menin katsomaan elokuvan, koska sen ohjaaja ja pääosan esittäjä on Mika Rättö. Rättö on myös yksi leffan käsikirjoittajista.

Löysin Rätön taiteen ensimmäistä kertaa vuosituhannen alussa, kun törmäsin mystiseen porilaisorkesteriin, Kuusumun Profeettaan. Rakastuin välittömästi bändin keulahahmon eriskummalliseen laulutapaan. Rätön majesteetillinen julistus upposi suoraan porilaiseen sieluuni.

Sinne se uppoaa edelleen. Kuusumun Profeetan uusin levy, Atelofobialainen maalaus, on ehtaa Rättöä. Täysin jäljittelemätöntä.

Kirjoitan kolumnin Rätöstä, koska epäilen, että Porissa ei ole ymmärretty hänen suuruuttaan. Ainakaan riittävän laajasti.

Rättö on nero, joka on tehnyt........

© Satakunnan Kansa