Miksi lapsia hoitamaan tarvitaan kandidaatin tutkinnon suorittanut opettaja? Kyllähän asenne ratkaisee eikä paperit.
Näin ihmetteli osa Helsingin Uutisten lukijoista, kun joulukuun lopulla kerroimme, miten vaikeaa Helsingissä on saada varhaiskasvatukseen kelpoista eli kansankielellä muodollisesti pätevää henkilöä.
Kelpoisuusvaatimukset tulevat suoraan laista, mutta niitä ei ole sinne kirjattu hetken mielijohteesta tai kuntien kiusaksi.
Opettajien Ihmettelijöiltä on mennyt ohi iso muutos.
Esimerkiksi minulla oli 1980-luvun alussa nimenomaan hoitopaikka. Kysehän oli siitä, että vanhempieni piti käydä töissä ansaitsemassa rahaa ja osaltaan pyörittämässä yhteiskuntaa, joten meille lapsille piti saada joku säilytyspaikka.
En tiedä, kiinnostiko ketään, mitä minä päivähoidosta sain. Ja totta puhuen alkuvaiheessa sain lähinnä ikäviä muistoja, mutta onneksi myöhemmin tuli parempia..
Nykylapsia ei kuitenkaan enää viedä hoitoon, vaan varhaiskasvatukseen. Kyseessä ei ole vain termien pyörittely vaan suuri käänne: enää ei puhuta aikuisten ja työelämän tarpeista, vaan lasten.
Yhteiskunta tarvitsee pienten lasten vanhempia töihin vielä kipeämmin kuin minun lapsuudessani, mutta nyt päiväkoteihin halutaan jopa kotona olevien vanhempien lapset. Sellaista olisi 1980-luvulla pidetty huonona vanhemmuutena, ja varmasti moni pitää vieläkin.
Lapsilla on nykyään oikeus varhaiskasvatukseen, ja nimenomaan laadukkaaseen sellaiseen.
Miksi näin? Vastaus: tutkimustieto.
On selvinnyt muun muassa sellaista, että jos oppimisvaikeuksiin tai puutteisiin elämäntaidoissa puututaan vasta kouluiässä, ollaan jo vähän takamatkalla. Varsinkin, jos puuttuminen alkaa vasta, kun teini-ikäinen ei osaa kunnolla lukea tai hänellä on asiakkuus lainvalvontaan.
Ajatus on, että mitä varhaisemmassa vaiheessa ongelmat havaitaan, sitä pienemmillä toimilla ne voidaan korjata, ja sitä todennäköisemmin korjausliike johtaa tuloksiin.
Erityisesti varhaiskasvatus olisi hyödyksi paitsi oppimisvaikeuksista kärsiville lapsille, myös niille, jotka eivät kotona opi suomalaisen yhteiskunnan tavoille. Tämä näkökulma on nostettu esiin myös nykyisessä hallitusohjelmassa.
Valitettavasti vain ne, jotka eniten varhaiskasvatusta tarvitsisivat, käyttävät sitä vähemmän. Osallistumisasteen nosto onkin ollut jo usean hallituksen tavoitteena, myös nykyisen.
Tutkimuksen mukaan ihan tavallisetkin lapset hyötyvät laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Se on yhteydessä parempaan kognitiivisen eli tiedollisen ajattelun kehitykseen, parempaan myöhempään koulumenestykseen, sosiaalisiin taitoihin ja itsesääntelytaitoihin.
Harva varmaankaan enää ihmettelee, miksi luokanopettajalla pitää olla korkeakoulutus, kyllähän asenne ratkaisee.
Koulujen opettajien arvostus on viime vuosikymmeninä kasvanut ja nyt on varhaiskasvatuksen opettajien vuoro.
Kun on hoksattu, miten iso merkitys lasten kanssa päivät pitkät viettävien aikuisten työllä on lapsen elämässä, on koulutusta arvostavassa maassa luontevaa hakea ratkaisua kyseisten aikuisten koulutustason kohotuksesta.
Koulutusta korostetaan myös nykyisen hallituksen ohjelmassa.
Tämä ei tarkoita, etteikö oikea pätevyys olisi muutakin kuin papereita.
Eikä se tarkoita sitä, etteikö päiväkodeissa edelleen tarvittaisi myös sitä hoitoa ja hoivaa. Päiväkodeissa on yhä töitä, joihin ei tarvita korkeakoulututkintoa. Myös – ammattitaitoisia – lastenhoitajia tarvitaan.
Toivottavasti varhaiskasvatus pääsee tavoitteisiinsa.
Sen, johtaako varhaiskasvatuksen profiilin nostatus ja opettajien koulutustason nosto parempiin pisa-tuloksiin ja hyvinvointiin, näemme, kuitenkin vasta, kun ihmisiä alkaa putkahdella ulos tällaisesta kasvatus- ja koulutusputkesta.
Koulun puolella näin ei toistaiseksi ole käynyt.
Pisa-tulokset romahtivat, vaikka opettajien vastuuta, vapautta ja koulutustasoa nostettiin ja ammatin arvostuskin nousi. Tieto nostetaan esiin opetus- ja kulttuuriministeriön joulukuisessa tiedotteessa, joka otsikon mukaan oli allekirjoittajiensa, kolmen johtavan virkahenkilön, kolumni.
Niin tai näin, jos päiväkoteihin ei saada työhönsä ja työpaikkaansa sitoutuneita ammattilaisia, ylevät tavoitteet epäilemättä vesittyvät.
Helsingissä ollaan jäljessä jo nykyisen lain vaatimuksista, kun peräti 40:tä prosenttia vaka-opettajien vakansseista hoitaa ei-kelpoinen.
Tilanne vaikeutuu entisestään, kun vaatimuksia edelleen kiristetään. Vuoteen 2030 mennessä pelkästään kuuteen suurimpaan kaupunkiin tarvittaisiin 9 000 korkeakoulutettua työntekijää lisää.
Jos vastuun ja arvostuksen kasvu eivät ala näkyä nykyistä tuhdimmin palkassa ja työoloissa, kuuden vuoden päästä voidaan olla melkoisessa suossa.
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Andrew Mitrovica
Mort Laitner
Rami G Khouri
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
visit website
