”Narratiivinen journalismi” ja ”feature” saivat tahroja väärinkäytöstä, mutta kaunokirjallisella tyylillä voi yhä tehdä totuudellista journalismia.
”Narratiivisesta” eli ”tarinallisesta” tai ”kertovasta” journalismista ja ”featuresta” on puhuttu paljon, koska Aamulehden eläköitynyt toimittaja Matti Kuusela paljasti muistelmissaan sepittäneensä haastattelulausuntoja ja ihmiskohtaloja ainakin seitsemään artikkeliin.
Aamulehden johto reagoi poistamalla satoja Kuuselan artikkeleita toistaiseksi, tarkistuksia varten.
”En osannut odottaa, että näin absurdilla tavalla ruvetaan kyseenalaistamaan tarinallista journalismiani”, Kuusela ihmetteli STT:lle. ”Vaikuttaa siltä, että Aamulehden johdolle on ihan uusi asia tällainen feature-kirjoittaminen.”
Tämän kolumnin tarkoitus ei ole kerrata Kuuselasta kaikkea päätoimittaja- ja tutkijatasolla lausuttua.
Kiinnitän huomiota termien vähittäiseen tahriintumiseen, mikä ei ole uusi ilmiö. Se on koskenut myös journalismia ja sen historiaa.
Vaihtoehtojournalismi oli aikoinaan neutraali tai jopa positiivinen termi. 1980-luvun Suomessa monet aiheet, lähestymistavat ja kirjoittajat tulivat rikastamaan valtavirtajournalismia esimerkiksi vaihtoehtolehdiksi silloin kutsuttujen Ydin- ja Suomi-lehtien kautta.
Vaihtoehtoisuus oli valtavirtaa täydentävää ja uudistavaa. Tavoitteena ei pidetty valehtelua. Sittemmin vaihtoehtojournalismi tahriintui terminä, koska sen nimissä valehdeltiin ja trollattiin huolella.
”Nyt sanaa vaihtoehtomedia vältetään tutkijapiireissä”, totesi tutkija Gwenaëlle Bauvois HS:lle vuonna 2020.
New Journalism toi realistisen kaunokirjallisuuden keinot valtavirtajournalismiin journalisti-kirjailija Tom Wolfen ja hänen hengenheimolaistensa ansiosta 1960–1970-lukujen Yhdysvalloissa. Myöhemmin samoja keinovaroja on kutsuttu narratiiviseksi tai tarinalliseksi journalismiksi.
Kyse ei ollut objektiivisen todellisuuden hylkäämisestä, vaan sen kuvaamisesta monipuolisemmin – tarkkuudesta tinkimättä.
Lopulta myös New Journalism -termi tahriintui. Suuntaus ei ollut enää ”uusi”, ja pieni osa jäljittelijöistä jäi kiinni sepitteistä.
Wolfe itse oli gonzojournalisti Hunter S. Thompsonin mielestä ”tavattoman hyvä reportteri sanan klassisessa mielessä”, koska hän ”rekonstruoi kuvaamansa tilanteet valtavalla työllä, jos ei ole itse paikalla”.
Näin tekevät myös narratiivisen journalismin huiput tarkistaessaan rekonstruoiduissa kohdissa faktat säätilasta lähtien moneen kertaan.
Voit lukea paljon lisää Tom Wolfesta journalistina ja tietokirjailijana tämän linkin takaa.
Gonzojournalismi syntyi New Journalismin pohjalta, mutta henkilöityy pitkälti Hunter S. Thompsoniin ja hänen jäljittelijöihinsä.
Lyhyenä loistokautena noin vuosina 1968–1974 Thompson halusi paljastaa Yhdysvaltojen vaalikamppailuista ja amerikkalaisen unelman kuolemasta uusia puolia myös epäsovinnaisella käytöksellä ja kirjoitustyylillä.
Parhaimmillaan hän kunnioitti totuudellisuutta ja käytti satiirisia mielikuvitusjaksoja tavalla, jotka tottunut Thompson-lukija pystyy erottamaan.
Myös runollisuuteen pyrkinyt Kuusela väitti, että fiktiiviset osiot hänen jutuissaan ovat selvästi tunnistettavissa. Kaikkien esimerkkien valossa näin ei ollut.
Ei Thompsonkaan aina noudattanut ihanteitaan, mikä tahri gonzojournalismin käsitettä.
Tahriutuminen uhkaa myös termejä ”narratiivinen journalismi” ja ”feature”, jos niitä käytetään sepitteellisten ainesten puolustamiseen.
Jokaista termiä ei kuitenkaan tarvitse kiirehtiä vaihtamaan sitä mukaa kun niitä käytetään väärin.
Kun väärinkäytöksiin puututaan, termit voivat parhaimmillaan myös puhdistua virheellisistä mielleyhtymistä.
Kirjoittaja on HS:n toimittaja.
Kolumni| Taas tahrittiin sanoja, mutta ihanteet säilyvät
11
4
06.04.2024
”Narratiivinen journalismi” ja ”feature” saivat tahroja väärinkäytöstä, mutta kaunokirjallisella tyylillä voi yhä tehdä totuudellista journalismia.
”Narratiivisesta” eli ”tarinallisesta” tai ”kertovasta” journalismista ja ”featuresta” on puhuttu paljon, koska Aamulehden eläköitynyt toimittaja Matti Kuusela paljasti muistelmissaan sepittäneensä haastattelulausuntoja ja ihmiskohtaloja ainakin seitsemään artikkeliin.
Aamulehden johto reagoi poistamalla satoja Kuuselan artikkeleita toistaiseksi, tarkistuksia varten.
”En osannut odottaa, että näin absurdilla tavalla ruvetaan kyseenalaistamaan tarinallista journalismiani”, Kuusela ihmetteli STT:lle. ”Vaikuttaa siltä, että Aamulehden johdolle on ihan uusi asia tällainen feature-kirjoittaminen.”
Tämän kolumnin tarkoitus ei ole kerrata Kuuselasta kaikkea päätoimittaja- ja tutkijatasolla lausuttua.
Kiinnitän........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Andrew Mitrovica
Mort Laitner
Rami G Khouri
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
