Kun Ukrainan sodan syyksi väitetään Naton laajentumista Venäjän rajalle, unohtuu aina yksi asia: Venäjän naapurimaat pyrkivät oma-aloitteisesti sotilasliittoon. Miksiköhän? Ja mitä siitä pitäisi päätellä?

Minulla on eräs pakkomielle.

Kuuntelen ja luen kaiken, mitä John Mearsheimerista löydän. Mearsheimer on Chicagon yliopiston professori, tunnettu kansainvälisen politiikan teoreetikko. Hän lienee myös maailman tunnetuimpia lännen syyllistäjiä Ukrainan sodasta.

Ajatus kulkee näin. Ukrainan pyrkimys Naton jäseneksi oli Venäjälle eksistentiaalinen sotilaallinen uhka. Länsi provosoi Venäjää laajentamalla Natoa sen rajoille.

Lähes kaksi vuotta suurhyökkäyksen jälkeen Mearsheimerin ajatukset ovat yhä sitkeässä. Viime viikolla niitä kanavoi Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki Iltalehdelle.

Väite Naton uhasta on Ukrainan sodan kantamyytti.

Venäjä kyllä raivostui, kun Nato väläytti jäsenyyttä Georgialle ja Ukrainalle vuonna 2008. Neljä kuukautta myöhemmin Venäjä hyökkäsi Georgiaan.

Mutta jo kaksi vuotta myöhemmin Venäjän johto puhui kauniisti sotilasliiton ja Venäjän suhteista.

Venäjän ja Naton suhde on elänyt vuosien varrella. Vaikuttaa selvältä, että Putin ei pelkää Naton hyökkäystä vaan Venäjän etupiirin katoamista. Siksi kaikki, mikä vie Neuvostoliiton satelliittivaltioita kohti länttä, on uhka.

Ei Krimin valtausta ja Itä-Ukrainan sotaa edeltänyt Ukrainan Nato-jäsenyyden lähestyminen. Vuoden 2014 tapahtumia edelsi ukrainalaisten haave lähentyä Euroopan unionia.

En ole koskaan ymmärtänyt mearsheimerilais-patomäkeläisessä diskurssissa sitä, miten Naton laajentumisesta puhutaan. Nato on vain jotenkin levinnyt Venäjän rajalle kuin luonnonvoima, tai sitten syypää on Yhdysvallat.

Mutta Viro, Latvia, Liettua ja Puola halusivat itse Natoon. Halusivat epätoivoisesti, koska tiesivät, että muuten niitä odottaa Georgian ja Ukrainan kohtalo.

Nato ei ole uhka Venäjälle, vaan uhka Venäjän uhalle, kansanedustaja Ben Zyskowiczia (kok) lainaten.

Voi tietenkin ajatella, että uhka kuin uhka. Venäjää ei saisi provosoida päästämällä sen naapurimaita lähentymään länteen.

Mutta maailma, jossa suurvaltojen on hyväksyttyä pitää kiinni etupiireistään väkivallan uhallakin, on pienille valtioille kylmä ja yksinäinen paikka. Siksi yritän ymmärtää, miten Mearsheimer ajattelee. Koska jos hänen ajatuksensa valtaavat alaa, maailmasta tulee Suomellekin entistä kolkompi.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien toimittaja.

QOSHE - Kolumni| Arvostelijat syyttävät Natoa laajentumisesta itään, mutta Venäjän naapurit halusivat itse suojaan - Paavo Teittinen Hs
menu_open
Columnists Actual . Favourites . Archive
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Kolumni| Arvostelijat syyttävät Natoa laajentumisesta itään, mutta Venäjän naapurit halusivat itse suojaan

6 0
10.01.2024

Kun Ukrainan sodan syyksi väitetään Naton laajentumista Venäjän rajalle, unohtuu aina yksi asia: Venäjän naapurimaat pyrkivät oma-aloitteisesti sotilasliittoon. Miksiköhän? Ja mitä siitä pitäisi päätellä?

Minulla on eräs pakkomielle.

Kuuntelen ja luen kaiken, mitä John Mearsheimerista löydän. Mearsheimer on Chicagon yliopiston professori, tunnettu kansainvälisen politiikan teoreetikko. Hän lienee myös maailman tunnetuimpia lännen syyllistäjiä Ukrainan sodasta.

Ajatus kulkee näin. Ukrainan pyrkimys Naton jäseneksi oli Venäjälle eksistentiaalinen sotilaallinen uhka. Länsi provosoi Venäjää laajentamalla Natoa........

© Helsingin Sanomat


Get it on Google Play