Yleislakko voisi heikentää sitä hyväksyntää, joka hallituksen vastaisilla työtaisteluilla yhä on.

Hallituksen ja palkansaajaliittojen välinen taistelu kiihtyy. Kalentereihin on merkitty iso rasti viikolle 8. Silloin Suomessa voisi olla yleislakko. Ei ehkä pitkä eikä kaikkia aloja koskeva, mutta yleislakko kuitenkin.

Ammattiliitot ovat ottaneet hallituksen vastustajakseen. Hallitus suunnittelee työmarkkinoihin ja sosiaaliturvaan uudistuksia, jotka purevat palkansaajiin ja työttömiin. Toistaiseksi vastatoimet ovat olleet lyhyitä työnseisauksia. Näillä on vain läpsitty omia joukkoja hereille. Vahingot taloudelle ovat jääneet vähäisiksi.

Seuraavien siirtojen kanssa liitot joutuvat ottamaan riskejä. Lippuja heiluttamalla ja ulosmarsseilla ei saada saada edes työministeriä valveille. On pakko kiristää ruuvia.

Kun hallituksen vastaiset toimet ovat olleet lepsuja, kokoomusta ja perussuomalaisia lähellä olevien palkansaajien ja heidän edustajiensa on ollut helppo olla mukana. Ujot työtaistelut ovat häirinneet suomalaisten elämää vain vähän. Liitoilla on säilynyt aktiivinen tai passiivinen kansan tuki.

Yleislakko olisi eri asia. Jos kaupat sulkeutuvat ja bussit pysähtyvät, ruuvien kierre voi hajota. Legitimiteetti kärsii ja hallitusta lähellä olevien palkansaajapomojen on vaikea enää olla taistossa mukana. Ja jos tarkoitus on horjuttaa hallitusta lakoilla, työ voi olla turhaakin: perussuomalaiset todennäköisesti kestävät paineen.

Työtaisteluissa varustaudutaan pitkään sotaan. Yleislakon jälkeenkin pitäisi olla kierteitä. Hakaniemessä lasketaan, että jos työehtoja heikennetään lakeja korjaamalla, muutokset peritään takaisin myöhemmillä työmarkkinakierroksilla. Eli sopimuksia syntyisi vain ehdoilla, jotka kompensoivat lakien vaikutuksia. Paikallisesta sopimisestakin voidaan duunaripomojen mukaan päättää lailla mitä vain, mutta jos liittojen edustajat eivät enää lähde nykyiseen – joillain aloilla melko laajaankin – paikalliseen sopimiseen mukaan, lait sulavat.

Nämäkin tulkinnat ovat vaarallisia tekijöilleen. Yksi syy SAK:n jäsenkatoon on, että järjestö toimii nykyaikaan huonosti sopivalla ylhäältä alas -periaatteella. Monilla pienillä työpaikoilla yrittäjän ja duunarin välit ovat läheiset ja yritys yhteinen. Jos pääkonttorin väki tulee sorkkimaan joustavaksi sorvin ääressä sommiteltua ja molempia osapuolia tyydyttävää symbioosia, liitot todistavat toimivansa von Hakaniemi -idealla ja duunarin työpaikkaa vahingoittavasti.

Työmarkkinoiden taistoissa on lopun ajan henkeä. Liittojen on todistettava nyt voimansa tai alistuttava krooniseen roolin kutistumiseen. Tällaisissa taistoissa valitaan joskus vaarallisiakin strategioita.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.