Hjallis Harkimo ei peitellyt pettymystään vaali-iltana. Se on hyvä, sillä suomalaisilla on hieman vinoutunut käsitys siitä, millainen on huono häviäjä, kirjoittaa Oona Laine kolumnissaan.
Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
Liike Nytin presidenttiehdokas Harry ”Hjallis” Harkimo istuu kotinsa sohvalla ja tuijottaa lasittunein silmin eteensä.
Kun kuvan yhdistää vaalitulokseen, johon Harkimo on myöntänyt pettyneensä, otokseen tallentunut ketutus on liki käsinkosketeltavaa.
Kuvasta syntyi nopeasti ilmiö.
Se ei ole ihme, sillä emme ole tottuneet julkisuudessa nyreyteen, joka paistaa kilometrin päähän. Pettymykseen, jota ei korulauseilla peitellä.
Ikonisen kuvan Hjalliksesta ja hänen kumppanistaan Jasmine Pajarista otti Kimmo Räisänen. Kuva: Kimmo Räisänen
On sääli, että meidät on opetettu piilottamaan spontaanit, eritoten kielteiset reaktiomme.
Tuntuu, että jo äidinmaitoon on uutettu, että vaikka miten harmittaa, pitää sinnitellä viivasuisena vahanukkena.
Kasvoja ei voi haudata käsiin tai jalkaa polkea. Eikä varsinkaan itkeä, sillä se vasta olisi piinallista katsottavaa.
Ärräpäitäkään ei saa päästellä – ellei halua synnyttää kohua. Näin on Suomessa käynyt, kun on kirottu paperitehtaan sulkua uutislähetyksessä tai oman puolueen kehnoa menestystä vaalivalvojaisissa.
Rehellisen pettymyksen näyttämisen sijasta on jaksettava hymyillä. On pantava pettymys "oikeaan perspektiiviin”. Tunteet on puitava kulisseissa, jos sielläkään.
Viime keväänä selvisi, että saman eetoksen oli omaksunut Euroviisu-sensaatio Käärijä. Kun pisteet eivät riittäneet viisuvoittoon, tunteet nousivat kameroiden edessä pintaan. Medioille Käärijä kuvaili itseään huonoksi häviäjäksi, koska kakkossija oli pettymys.
Minusta Käärijä ja Hjallis eivät ole lainkaan huonoja häviäjiä, ainakaan julkisen käytöksensä perusteella. Korkeintaan he ovat häviäjinä epätavallisia, kun paljastavat aidot tunteensa.
Myös urheilupsykologi Hannaleena Ronkainen totesi viime toukokuussa antamassaan haastattelussa, ettei huonon häviäjän merkki ole, että ihmistä silmin nähden kismittää.
”Pettymyksistä pääsee usein yli vain, jos tunteet ottaa avoimesti vastaan ja jos niiden kanssa voi olla ja säädellä niitä sopivalla tavalla”, hän kiteytti.
Huonoksi häviäjäksi muuttuu vasta, jos alkaa syytellä muita tai hirttäytyy pettymykseen kiinni.
Pettymyksen osoittaminen ei riko sisältä. Olo pikemminkin kevenee. Paras fiilis on, kun ensin velloo jonkin aikaa katkeruudessaan ja kohta jo nauraa itselleen.
Väitän, että näkyvä mielipaha voisi joskus olla mielenterveysteko kanssaihmisille.
Silloin tajuaisimme, että kaikki kokevat tyytymättömyyttä. Häviäisi se ainainen menestyksen ja erehtymättömyyden illuusio, johon itse ainakin sorrun huonoina hetkinä.
Kävisi ehkä jopa niin, että vilpittömät tunteenpurkaukset toisivat mukanaan onnellisuutta.
Siksi Hjalliksia ja Käärijöitä kaivattaisiin julkisuuteen lisää.
Kirjoittaja on HS:n lifestyletoimituksen toimittaja.
Kolumni| Kuva Hjallis Harkimosta sohvalla muistutti, miltä näyttää hyvä häviäjä
11
1
30.01.2024
Hjallis Harkimo ei peitellyt pettymystään vaali-iltana. Se on hyvä, sillä suomalaisilla on hieman vinoutunut käsitys siitä, millainen on huono häviäjä, kirjoittaa Oona Laine kolumnissaan.
Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
Liike Nytin presidenttiehdokas Harry ”Hjallis” Harkimo istuu kotinsa sohvalla ja tuijottaa lasittunein silmin eteensä.
Kun kuvan yhdistää vaalitulokseen, johon Harkimo on myöntänyt pettyneensä, otokseen tallentunut ketutus on liki käsinkosketeltavaa.
Kuvasta syntyi nopeasti ilmiö.
Se ei ole ihme, sillä emme ole tottuneet julkisuudessa nyreyteen, joka paistaa kilometrin päähän. Pettymykseen, jota ei korulauseilla peitellä.
Ikonisen kuvan Hjalliksesta ja hänen kumppanistaan Jasmine Pajarista otti Kimmo........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Andrew Mitrovica
Mort Laitner
Nikkei Editorial
Rami G Khouri
Ali Fathollah-Nejad
