Kolumni|Suruhäiriö on outo, jopa loukkaava termi. Elämä ei aina mene niin kuin toivotaan – ja sekin on normaalia.

Kirjoittaja on tietokirjailija ja kuvittaja.

Menetimme yllättäen aikuisen lapsemme. Ensimmäisenä tuskan vuonna olen törmännyt moniin surua määritteleviin käsitteisiin. Yksi sellainen on Maailman terveys­järjestön WHO:n tautiluokitus­järjestelmän diagnoosi ”pitkittynyt suru­häiriö”. Termiä käytetään, kun ihmisen suru jatkuu epätyypillisen pitkään, vähintään kuusi kuukautta. Suomessa diagnoosi ei ole vielä käytössä, mutta sen on arvioitu astuvan voimaan vuonna 2028.

Suruhäiriö on outo, jopa loukkaava termi. Onko suru asia, joka pitää piilottaa? Onko surun kestolle todella määriteltävä normaalina pidettävä yläraja? Pitääkö se leimata sairaudeksi ja muotoilla........

© Helsingin Sanomat