Kolumni|Vuonna 2024 globalisaatiota on miltei jo ikävä. Sen kulta-aika on kiistatta takanapäin, ainakin puheissa.

Keskiviikko 30. syyskuuta 1992 oli merkittävä päivä. Silloin Helsingin Sanomissa oli äänessä Zimbabwen posti- ja televiestintä­ministerin edustaja Chen Chimutengwende.

”Globalisaatio on monikasvoinen ja spontaani kehitys­kulku, jonka suuntaa ei voi ennakoida”, Chimutengwende lausui.

Se oli ensimmäinen kerta, kun Hesarissa esiintyi sana globalisaatio.

Tämä nippeli­tieto palautui mieleeni, kun luin brittilehti The Economistia, jonka kansijutun aiheena oli vastikään uusi talousjärjestys.

Viesti oli tyly: maailma on vajoamassa yhä syvemmälle itsekeskeisyyden ja protektionismin aikaan. Kuvioon liittyy raaka, moukkamainen voimankäyttö, mikä meillä Venäjän naapurissa hyvin tiedetään.

Kehitystä voi kutsua kömpelöllä sanalla deglobalisaatio. Sääntöpohjainen maailmanjärjestys – jota Suomenkin poliittinen........

© Helsingin Sanomat