Maltillinen suhtautuminen rajahäirintään voi olla Venäjälle pahin skenaario.

Venäjän hallinto on tuottanut muutamia satoja pakolaisia Lähi-idästä ja Afrikasta Suomen itärajalle. Heitä patistellaan rajan yli kiiltävillä polkupyörillä, ja rajalle saapuessaan he pyytävät turvapaikkaa.

Määrät ovat pieniä verrattuna vuoden 2015 pakolaiskriisiin. Valtiovalta on reagoinut voimakkaasti ja nopeasti. Kun asia tuli tietoon viikonloppuna, myös moni ehti sosiaalisessa mediassa vaatia rajojen nopeaa sulkemista.

Hybridivaikuttaminen toimii juuri näin. Hybridioperaatioon ryhtyvä yrittää tunnistaa vastapuolen heikot kohdat ja hyödyntää niitä.

Venäjällä ilmeisesti oletetaan, että pakolaiset ovat herkkä aihe Suomessa. Ei ole vaikea kuvitella, että maahanmuuttoa vastustava perussuomalaiset ja puolueen kannattajat voivat olla tämänkertaisen vaikuttamisen erityisenä kohteena.

Hybridivaikuttaminen jää heikoksi, jos kansalaiset pysyvät rauhallisina.

Venäläisten tavoite on provosoida suomalaisia kohkaamaan asiasta. Jos tavalliset ihmiset nostavat sosiaalisessa mediassa, lehtien mielipidepalstoilla ja toreilla aiheesta kovasti meteliä, se saattaa pelata hybridivaikuttajan pussiin. Sama ongelma on medialla: asiasta pitää kertoa, mutta pelon lietsominen voisi edistää venäläisten tavoitteita.

Hybridivaikuttamisen tunnistaminen ja tilanteen ääneen lausuminen on tärkeää. Mauno Koiviston puoluekokousviisaus vuodelta 1981 pätee nettiaikanakin: ei pidä provosoitua, kun provosoidaan. Tämä pätee erityisesti hybridivaikuttamiseen. Venäjän tavoite on provosoida, ja provosoituminen olisi Kremlin toivoma lopputulos.

Maltillinen suhtautuminen voi olla Venäjälle pahin skenaario. Jos suomalaiset toteaisivat, että ei tässä ole hätää, operaatiota ei kannata jatkaa.

Tässä tapauksessa pyrkimyksenä lienee luoda eripuraa perussuomalaisten ja vasemmiston välille. Molempien osapuolten on harkittava, kenen etuja heidän kommenttinsa palvelevat.

Liian radikaalit vaatimukset kummalta puolelta tahansa saattavat tahattomasti tukea Venäjän tavoitteita. Hybridioperaatioon pitäisi vastata pragmaattisesti, ei yltiöpäisen periaatteellisesti. Jos asiasta selviää rahalla, sen voi laskea puolustusmenoksi.

Vaikka Suomi on Naton jäsen, tällaisissa matalan intensiteetin konflikteissa siitä ei ole hyötyä. Nato-liittolaisten joukot eivät puolusta meitä omien päidemme sisällä.

Kirjoittaja on HS:n journalistinen kehitysjohtaja.