Vuonna 2023 kansa päätti ottaa Käärijän omakseen kaksin käsin, kirjoittaa Arttu Seppänen.
Käärijä oli Helsingin uudenvuoden juhlaillan viimeinen esiintyjä. Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva
Nyt on vuosi 2024. Siihen siirryttiin itseoikeutetusti Käärijän tahtiin. Vuonna 2023 yhtenäiskulttuuri heräsi horroksestaan saman tien, kun suomalaiset unelmoivat ruotsalaisten voittamisesta ja saivat samalla laulaa ryyppäämisestä.
Voittoa ei tullut. Onneksi käteen jäi tuoppi.
Cha Cha Cha oli viime vuoden kappale ja vedenjakaja. Kappale oli vuoroin sympaattinen ja vuoroin rasittava renkutus. Se kuuluu kunnon hitin reseptiin. Kaikki opettajia ja pappeja myöten tekivät kaikkensa, että Cha Cha Cha olisi saturoitunut ja muuttunut noloksi varhaiskasvatushuumoriksi. Mutta niin vain Käärijä jolkotti vuoden lopussa maaliin niin, että kansa vielä hurrasi.
Käärijän musiikissa soi päällekkäin monia kansaanmeneviä elementtejä. 2010-luvulla poppiin vakiintui kohkaava räppääminen, joka säteilee energiaa. Sen lisäksi Käärijässä on Rammsteinia, Prodigyä ja ryyppäämistä. Mutta suurin niistä on ryyppäys.
Käärijä uhkaa jäädä yhden tempun vangiksi: voiko ryyppäämisestä laulaa loputtomiin? Vuoden lopussa Käärijä pyrki kampittamaan vielä itse itsensä ennen maalia. Hän julkaisi joulukuussa Elastisen kanssa biisin Toiset samanlaiset.
Käärijän kanssa ei tosiaan lähdetä vain yksille. Jo keväällä ilmestyi Antti Tuiskun kanssa tehty Auto jää. Ja nyt yksi tamperelainen auto on ainakin pahasti pakkasen puolella ja kaipaa sulattamista. Onkohan Olli Herman seuraavana jonossa Popedansa kanssa?
Uudenvuoden juhlassa Elastisen kanssa tehty kappale onneksi vaiettiin kuoliaaksi ja se jätettiin esittämättä. Olkoon se Elastiselle opiksi. Ainakaan minä en ole antanut vielä anteeksi sitä, kun hän riimitteli Cheekin kanssa ”yhtäkkii, ryypättiin”.
Käärijän suosiosta on vaikea olla iloitsematta. Musiikillisesti Cha Cha Cha’n tärkein näyttö oli, että se takoi viimeinkin jokaisen levy-yhtiön sedän päähän, että suomalaista musiikkivientiä ei voi enää miettiä kieli edellä. Englannin kielen valta on murtunut viime vuosien aikana. On helpompaa erottua omalla, persoonallisella kielellä.
Helsingin kansalaistorilla uudenvuoden juhlassa oli arvioiden mukaan yli 70 000 ihmistä. Tapahtumassa esiintyivät myös hyvää nousua nauttiva Bess sekä Vilma Alina, joka oli ilahduttava valinta kansanjuhlaan siinä mielessä, että hän ansaitsisi isompaa arvostusta kuin tällä hetkellä nauttii.
Kipeää sanoa, mutta kun Käärijä kävi puolenyön aikaan lavan takana vaihtamassa Cha Cha Cha’ta varten ikonisen vihreän boleronsa, hän näytti lavalle palatessaan kuin alistetulta sirkuseläimeltä.
Rankka viikko ja paljon pitkiä päiviä takana. Vuoden summaus kaikilla mittareilla.
Silti ajattelen, että yhteisöllisistä kokemuksista tulee jatkuvasti tärkeämpiä. Meille myydään individualismia pienillä signaaleilla jo arjen kaikilla tasoilla. Vuoden loppuessa voimme lukea esimerkiksi yhteenvetoja siitä, millaisia kuluttajia olimme: tässä ovat tämän vuoden ostokset, kuuntelut, elämykset, liikuntasuoritukset, kävellyt ja huhkitut kilometrit. Näin sinä onnistuit. Ehkä ensi vuonna luet enemmän kirjoja ja kehität itseäsi?
Mutta mistään sovelluksesta et näe, kuinka paljon olit läsnä. Tai vietit aikaa perheesi tai yhteisösi kanssa. Ehkä korkeintaan voit laskea sen, kuinka paljon et ollut läsnä.
Jos ajattelu ulkoistetaan algoritmeille, ne päättävät huomionarvoisiksi lähinnä asioita, jotka jakavat.
Kansa päätti ottaa Käärijän omakseen kaksin käsin.
Vilma Alina oli yksi Kansalaistorin esiintyjistä Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva
Bess esiintyi juhlassa ennen Käärijää. Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva
Kolumni| Käärijä uhkaa jäädä yhden tempun vangiksi
10
0
01.01.2024
Vuonna 2023 kansa päätti ottaa Käärijän omakseen kaksin käsin, kirjoittaa Arttu Seppänen.
Käärijä oli Helsingin uudenvuoden juhlaillan viimeinen esiintyjä. Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva
Nyt on vuosi 2024. Siihen siirryttiin itseoikeutetusti Käärijän tahtiin. Vuonna 2023 yhtenäiskulttuuri heräsi horroksestaan saman tien, kun suomalaiset unelmoivat ruotsalaisten voittamisesta ja saivat samalla laulaa ryyppäämisestä.
Voittoa ei tullut. Onneksi käteen jäi tuoppi.
Cha Cha Cha oli viime vuoden kappale ja vedenjakaja. Kappale oli vuoroin sympaattinen ja vuoroin rasittava renkutus. Se kuuluu kunnon hitin reseptiin. Kaikki opettajia ja pappeja myöten tekivät kaikkensa, että Cha Cha Cha olisi saturoitunut ja muuttunut noloksi varhaiskasvatushuumoriksi. Mutta niin vain Käärijä jolkotti vuoden lopussa maaliin niin, että kansa vielä hurrasi.
Käärijän musiikissa soi päällekkäin monia kansaanmeneviä elementtejä. 2010-luvulla........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Andrew Mitrovica
Mort Laitner
Rami G Khouri
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
