Kun kuopus kysyy ”isi, mikä on siveellisyysrikos”, vastata pitää heti.

Joel Rinne (vas.), Matti Ranin ja Leo Jokela Komisario Palmun erehdys -elokuvassa. Kuva: Suomen Filmiteollisuus Oy

En tiedä, miksi puhelu tuli minulle. Matti Kassila oli pahoittanut kovasti mielensä. Hesarin televisiosivulla hänen varhaiselle taide-elokuvalleen annettiin vain yksi tähti, ”vaikka se oli menestynyt hyvin Moskovan elokuvajuhlilla 1950-luvulla”, kuten jo melkoisen iäkäs ohjaaja minulle kertoi.

Älkää tuollaisesta välittäkö, vastasin. Nykyajan nuoret arvostelijat nyt ovat mitä ovat. Te olette työllänne riemastuttanut jo niin montaa sukupolvea, etteivät yhdet tähdenretaleet lehtirievussa merkitse mitään.

Kassilan ääni suli hymyksi. Joten lisäsin kierroksia. Tähän tapaan:

Itsekin olen aina saanut hyvän syyn katsoa Komisario Palmut ties jo miten monennen kerran uudelleen, kun lapset vuorollaan varttuvat kouluikään ja alkavat ymmärtää hyvän päälle. Kuvauspaikoillekin olemme jälkikasvun kanssa pyöräilleet.

Puhelu päättyi ylimmässä ystävyydessä.

Palmun taika toimii vuosikymmenestä toiseen. Millintarkka kerronnan rytmitys, briljantit roolisuoritukset, Mika Waltarin lempeän riemukas huumori, turvallista jännitystäkin ja elävää Helsinki-kuvaa kuudenkymmenen vuoden takaa.

Kassila syntyi päivälleen sata vuotta sitten (12.1. 1924) Keuruulla ja kuoli hiukan yli kuusi vuotta sitten (13.12. 2018) Vantaalla, mutta jos joku, niin hän ymmärsi Stadia ja osasi näyttää sitä.

Taas seuraavan kerran Senaatintoria ylittäessä katse hakee ikkunaa, jonka takana Joel Rinteen Palmu odottelee tuprutellen, että murhaaja lähtee liikkeelle. Ikonisia kohtauksia yksi toisensa jälkeen. Ei niihin kyllästy.

Kassilalle kaukopuhelen sinne jonnekin, että taas alkoi täällä uusintakierros. Kuopus kun täytti juuri seitsemän vuotta, ja televisiosta tuli Komisario Palmun erehdys, se parhaista parhain.

Monta mainiota kohtaa jäi vasta-alkajalta vielä hykertelemättä, mutta osumiakin kertyi heti riittämiin. Kuten esimerkiksi se, että Matti Raninin korkeakoulutettu Virta antoi virka-aseensa murhaajalle ja sai toopesta ystävällisyydestään palkaksi pikkuisen omaa luotiaan.

Jaettua iloa ei päihitä mikään. Samalla yhdessä kotisohvalla myös kasvetaan puolin ja toisin.

”Isi, mikä on siveellisyysrikos”, poika kysyi.

”Se, jos joku näyttää pyllyä”, vastasin.

Unohtumattoman Toivo ”varatuomari Lanne” Mäkelän ”hiljaisten seiväshyppääjien kerho” seuraavassa leffassa onkin sitten jo vaikeampi vastattava.