Tavoitteena tuskin voi olla kehityskulku, jossa julkisia palveluja käyttävät vain ne, joilla siihen on aikaa.
Valtiolta ei ole luvassa lisärahaa hyvinvointialueiden rahoitukseen. Myöskään omaa verotusoikeutta alueille ei ole luvassa. Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikosen (kok) viesti oli selkeä Helsingin Sanomien haastattelussa.
Sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavien hyvinvointialueiden alijäämä viime vuodelta nousee 1,35 miljardiin euroon. Vuoden 2026 loppuun mennessä hyvinvointialueiden on määrä saada tulonsa ja menonsa tasapainoon.
Eri puolilla maata on paraikaa valmisteilla rankkoja, yhteensä satojen miljoonien eurojen säästöjä. Toimitiloja ja aukioloaikoja karsitaan, raskasta laitoshoitoa puretaan. Samaan aikaan ikääntyvän väestön palvelutarve kasvaa ja palkkakulut nousevat.
Digisiirtymän liikkeelle potkimiseen on käytetty kallispalkkaisia konsultteja tavalla, joka on herättänyt kritiikkiä läpinäkymättömyydestä ja painostuksesta.
Useammalla hyvinvointialueella on paljastunut ”pimeitä jonoja”, kun vanhukset joutuvat odottamaan päätöstä hoivapaikasta kuukausia, pääsemättä lain vaatimaan viralliseen käsittelyyn.
Lastensuojelu on osoittautunut erityisen haavoittuvaksi. Nelivuotiaan lapsen kuolema kotiinsa Joensuussa on järkyttänyt laajasti. Perhe oli ollut lastensuojelun asiakkaana, ja lapsi ajoittain kiireellisesti sijoitettuna kodin ulkopuolelle.
Kyse ei ole yksin rahasta. Alan paheneva työvoimapula jättää päättäjille yhä vähemmän liikkumatilaa. Vuokratyövoimaa on käytetty laastarina, jolla on paikattu johtamisen ja työhyvinvoinnin ongelmia.
Tietojärjestelmähankkeet ovat nekin vieneet ojasta allikkoon. Terveyskeskuslääkäri Jarno Käsnänen kertoi HS:n jutussa, kuinka lääkäri kymmenen vuotta sitten ehti kohdata 10–12 potilasta päivässä, nyt vain puolet tuosta määrästä.
Kireä asetelma on johtanut lyhyen ajan sisällä parin hyvinvointialueen johtajan eroon. Syynä on ollut luottamuspula vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden ja palkkajohdon välillä. Myös ministerit ja kansanedustajat ovat yksi kerrallaan jättäneet aluevaltuustot.
Kaikesta kuultaa läpi neuvottomuus.
Hyvinvointialueilla on käynnissä valtava murros, jonka laajuutta ja merkitystä emme todennäköisesti vielä ymmärrä. On suuri riski, että nyt alijäämien kiinni kuromiseksi runnotaan läpi toimia, joilla on vakavia seurannaisvaikutuksia.
Säästöt kohdistuvat nyt siihen osaan julkisia palveluita, jota sotessa juuri pyrittiin turvaamaan. Säästölistoilla on myös ennaltaehkäisevä työ, vaikka juuri varhainen puuttuminen saattaisi ehkäistä sairausmenojen jatkuvaa kasvua.
Yliopistotutkija Jari Pirhonen piti HS:n haastattelussa hyvinvointialueiden suunnitelmia vanhustenhoidosta ”katastrofina”. Kun ympäri maata karsitaan kotihoitoa ja ympärivuorokautisen hoidon paikkoja, tuloksena on hänen mukaansa vanhusten ”sosiaalisia kuolemia” ja tuhansien ihmisten ”henkilökohtaisia helvettejä”.
Terveysasematasoista perusterveydenhoitoa ei varmasti tarvitse olla joka kunnassa, eikä jokainen vanhus tarvitse kallista laitoshoitoa. Hallittu siirtymä digiasiointiin mahdollistaa osaltaan tarpeettomiksi koetuista seinistä luopumisen.
Kaikki vaivat eivät kuitenkaan ole etänä hoidettavissa, ja ammattilaisen tapaaminen kasvotusten on monesti edellytys sairauksien ajoissa toteamiselle. Lastensuojelu Teams-palaverissa kuulostaa sekin kestämättömältä konseptilta.
Olennaista tässä kaikessa on, tarkastellaanko kustannuksia ja muutostarpeita organisaation vai yksilön näkökulmasta.
Myös asiakkaan ajalla on hintansa, ja jopa matkakulut aiempaa kauempana olevaan terveyskeskukseen jäävät monesti yhteiskunnan eli Kelan maksettaviksi.
Sairaan lapsen tai iäkkään omaisen vuoksi päivystyksen jonossa vietetyt tunnit, joskus vuorokaudetkin, ovat jostain muualta pois. Tämän päivän työelämässä harvalla on mahdollisuus irtautua tehtävistään mielensä mukaan.
Tavoitteena tuskin voi olla kehityskulku, jossa julkisia palveluja käyttävät vain ne, joilla siihen on aikaa. Kaiken ei tarvitse olla heti saatavilla, mutta kyllin tarkkarajainen aikaikkuna mahdollistaa myös oman ajankäytön suunnittelun.
Ajalla on hintansa myös silloin, kun hoivaa kaipaava vanha ihminen, psykiatrista hoitoa tarvitseva nuori tai kotonaan turvaton oleva lapsi unohtuu jonon perille tai ei saa yhteiskunnalta yhtään mitään vastausta hätäänsä.
Lopulta pelissä on ihmiselämä ja sen arvo.
Kirjoittaja on HS:n päätoimittaja.
Kolumni| Terveyspalveluissa myös asiakkaan ajalla on hintansa
11
61
03.03.2024
Tavoitteena tuskin voi olla kehityskulku, jossa julkisia palveluja käyttävät vain ne, joilla siihen on aikaa.
Valtiolta ei ole luvassa lisärahaa hyvinvointialueiden rahoitukseen. Myöskään omaa verotusoikeutta alueille ei ole luvassa. Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikosen (kok) viesti oli selkeä Helsingin Sanomien haastattelussa.
Sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavien hyvinvointialueiden alijäämä viime vuodelta nousee 1,35 miljardiin euroon. Vuoden 2026 loppuun mennessä hyvinvointialueiden on määrä saada tulonsa ja menonsa tasapainoon.
Eri puolilla maata on paraikaa valmisteilla rankkoja, yhteensä satojen miljoonien eurojen säästöjä. Toimitiloja ja aukioloaikoja karsitaan, raskasta laitoshoitoa puretaan. Samaan aikaan ikääntyvän väestön palvelutarve kasvaa ja palkkakulut nousevat.
Digisiirtymän liikkeelle potkimiseen on käytetty kallispalkkaisia konsultteja tavalla, joka on herättänyt kritiikkiä läpinäkymättömyydestä ja painostuksesta.
Useammalla hyvinvointialueella on paljastunut ”pimeitä jonoja”, kun vanhukset joutuvat odottamaan päätöstä hoivapaikasta........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Andrew Mitrovica
Mort Laitner
Rami G Khouri
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
