Osaoptimoinnin ja arvovaltataistelun sijaan Suomen pitäisi löytää uudelleen yhteisen hyvän käsite.
Millainen voisi olla Venäjän uusi normaali? Sanomalehti Keskisuomalainen kertoi lähteisiinsä viitaten asiantuntijaverkostosta, joka on ryhtynyt pohtimaan poliittisen muutoksen mahdollisuutta Venäjällä. Lehden tietojen mukaan epämuodollisia keskusteluja Venäjän ”normalisoimiseksi” on käyty kesästä lähtien.
Käytännössä kyse on venäläisen eliitin valmistautumisesta hyökkäyssodan ja Vladimir Putinin jälkeiseen aikaan. Venäjälläkin on ihmisiä, jotka tietävät, että sulkeutuneen sotadiktatuurin aika tulee joskus päättymään.
Juuri nyt Venäjän paluu sivistyneen, sääntöperusteisen maailmanjärjestyksen piiriin näyttää kaukaiselta haaveelta.
Suomi päätyi kuluneella viikolla jälleen kerran maailman onnellisimmaksi maaksi - seitsemättä kertaa peräkkäin. Laajaan kyselytutkimukseen perustuva raportti tarkastelee onnellisuutta muun muassa tulojen, sosiaalisten verkostojen, elinajanodotteen ja vapauden mukaan.
Suomen saavutus on hieno. Ikkunasta ympärilleen katsova kansalainen toki herää miettimään, onko arjen todellisuudessa riittävästi katetta tuloksen juhlinnalle. Monia huolettaa alati syvenevä yhteiskunnallinen eripura ja yhteiskunnan kyky huolehtia heikoimpiensa tarpeista.
Suomen KUvalehden päätoimittaja Matti Kalliokoski kuvasi pääkirjoituksessaan Suomea taloudellisesti pysähtyneeksi, harmaantuvaksi ja suuret yhteiskunnalliset projektinsa hukanneeksi maaksi, jota yhdistää parhaiten suhtautuminen nyky-Venäjään. Konsensuksen sijaan nyt suorastaan lietsotaan vastakkainasettelua.
Onko tämä Suomen uusi normaali? Vai pitäisikö meidänkin uhrata ajatus visiolle siitä, mitä me Suomena ja suomalaisina haluamme olla?
Osaoptimoinnin ja arvovaltataistelun sijaan Suomen pitäisi löytää uudelleen yhteisen hyvän käsite. Yhteiskunnallinen projekti ei ole vain jakopolitiikkaa nollasummapeleineen, vaan käsitys siitä, miten tämä maa tarjoaa mahdollisimman monille edellytyksiä rakentaa itselleen hyvä elämä. Kun jaettu tavoite on kirkas ja yhteinen, keinot sen saavuttamiseksi ovat myös helpommin sovitettavissa yhteen.
Viimeaikaisten ulostulojen perusteella meidän olisi aika myös päivittää käsityksemme siitä, mitä kaikkea tämän päivän ja varmasti tulevaisuudenkin Suomi voi pitää sisällään.
Kansanedustaja Pekka Aittakumpu (kesk) ehdotti vastikään, että kahviloita ja muita palvelualojen yrityksiä tulisi velvoittaa tarjoamaan palvelua suomen kielellä. Sekä työnantajien että työntekijäpuolen edustajat pitivät aloitetta epärealistisena.
Vielä syvemmälle identiteettipolitiikan suohon sukelsi seitsemän kansanedustajan tekemä kirjallinen kysymys ”sukupuolineutraalin ideologian poistamisesta kouluista”. Huolen pontimena olivat Helsingin peruskouluissa järjestetyt ”sateenkaarityöpajat”.
Vaateet ei-toivotuksi koettua muutosta torjuviksi kielloiksi ja määräyksiksi ovat irtiottoja, joilla miellytetään omaa kannattajakuntaa. Taustalla on kuitenkin monen kansalaisen aitokin huoli siitä, että maailma muuttuu liian nopeasti ja väärään suuntaan.
Onko kaikki uusi, johon emme ole tottuneet, automaattisesti epänormaalia? Milloin taas yhteiskuntaa uudistetaan liiaksi nopeimpien tahdissa, eivätkä kaikki pysy mukana?
Venäjälle haviteltu normaali on aika ilman sotaa. Emmekö ole Suomessakin tämän saman kysymyksen äärellä? Onko viholliskuva ainoa yhteinen nimittäjä, joka sitoo meitä yhteen suomalaisina? Keskitymmekö ulkoiseen uhkaan niin, että menetämme kykymme rakentaa Suomea rauhan ajan yhteiskuntana?
Venäjän hybridivaikuttaminen itärajalla on aito ja vakava ongelma. Samalla se on harmillisen kouriintuntuva osoitus siitä, kuinka vaatimattomallakin arsenaalilla Suomen henkisen ilmapiirin saa pois tolaltaan.
Yhdessä meidän pitäisi olla tätä vahvempia.
Kirjoittaja on HS:n päätoimittaja.
Kolumni| Olisiko Suomellakin tarvetta normalisoitua?
9
24
24.03.2024
Osaoptimoinnin ja arvovaltataistelun sijaan Suomen pitäisi löytää uudelleen yhteisen hyvän käsite.
Millainen voisi olla Venäjän uusi normaali? Sanomalehti Keskisuomalainen kertoi lähteisiinsä viitaten asiantuntijaverkostosta, joka on ryhtynyt pohtimaan poliittisen muutoksen mahdollisuutta Venäjällä. Lehden tietojen mukaan epämuodollisia keskusteluja Venäjän ”normalisoimiseksi” on käyty kesästä lähtien.
Käytännössä kyse on venäläisen eliitin valmistautumisesta hyökkäyssodan ja Vladimir Putinin jälkeiseen aikaan. Venäjälläkin on ihmisiä, jotka tietävät, että sulkeutuneen sotadiktatuurin aika tulee joskus päättymään.
Juuri nyt Venäjän paluu sivistyneen, sääntöperusteisen maailmanjärjestyksen piiriin näyttää kaukaiselta haaveelta.
Suomi päätyi kuluneella viikolla jälleen kerran maailman onnellisimmaksi maaksi - seitsemättä kertaa peräkkäin. Laajaan kyselytutkimukseen perustuva raportti tarkastelee........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Andrew Mitrovica
Mort Laitner
Rami G Khouri
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
