Siinä ei ole järkeä, että isot rakennukset seisovat tyhjillään, mutta mitä tulee tilalle?

Koronakaranteenin aikaan tein juttua ulkona Kansalais­torilla. Istuimme haastateltavan kanssa Oodin edessä etäällä toisistamme. Kaikki valtavat rakennukset ympärillämme olivat tyhjiä: Edus­kunta­talo, Sanoma­talo, Musiikki­talo, Oodi…

Mietin silloin näitä suuria, monumentaalisia taloja ja niiden merkitystä.

Entä jos niistä tuleekin turhia? Kuka enää haluaa laittaa rahaa valtaviin rakennuksiin?

Siihen suuntaan ollaan menossa. Monestakin syystä.

Ennen uljailla rakennuksilla oli suuri symboli­arvo. Ne korostivat instituutioiden mahtavuutta ja pysyvyyttä.

Nyt maailma on muuttunut.

Muistelin juttukeikkaa Pyhtäällä. Siellä kunnantalo oli myyty pois. Kunnanjohtaja teki töitä tavallisessa toimistotalossa. Ei komeita ja kalliita puitteita, vaan ketteryyttä.

Yhdyspankki rakensi aikoinaan Kuopion keskustaan valtaisan graniittitalon. Nyt Nordea toimii kauppakeskuksessa, vaatimattomassa konttorissa. Ei haluta ketään käymään, ei tarvita pompöösejä puitteita.

Nykyistä työelämää ja yrittämistä kuvaavat liikkuvuus ja joustavuus. Ei olla sidoksissa paikkaan. Tehdään töitä etänä, verkossa, maapallon eri puolilla. Ostetaan ja myydään netissä.

Pääkonttorin paikka voi vaihtua. Yritys ei sitoudu olemaan osa kunnan katukuvaa läpi historian.

Myös ekologia pakottaa muuttumaan. Rakennuksiin kuluu hirveästi luonnonvaroja ja energiaa. Ne tuottavat ällistyttävän määrän päästöjä. Silti ne ovat yleensä ison osan vuorokaudesta tyhjillään. Järkyttävää rahan ja luonnon tuhlausta.

Uutta on helsinkiläisen Valo-hybridihotellin idea: huoneet ovat päivisin työtiloina, yöllä hotellina. Käyttöaste nousee.

Kirkko on myynyt kiinteistöjään. Niiden ylläpito on kallista ja kuluttavaa.

Piispa Mari Leppänen pitää kirjassaan Kuulun tähän maailmaan (Kirjapaja 2023) tilannetta myös mahdollisuutena. Isompi osa toiminnasta tapahtuu kirkolla, ei konttoreissa tai seurakuntakeskuksissa. Leppänen ei halua, että kirkot muuttuvat museoiksi. Käyttöasteen nousu tuo niihin elämää.

Kaupunkien keskustoja on pitkään ”elävöittänyt” kaupanteko. Nyt keskustat hiljenevät. Kauppojen tilalle tulevat kuppilat. Ideoidaan elämyksiä ja tapahtumia, jotka vetäisivät myös lapsia.

Arkkitehtuuri muuttuu. Mutta isoja pytinkejä ehkä aina ihaillaan. Somessa joku juuri kirjoitti, että Oodi on kuin syli. Ehkä siellä voi kohta päivätorkkujen ottamisen lisäksi nukkua yötkin?

Sanomatalokin voisi olla öisin hotelli. Työkaveria se jännittää: ”Entä jos en saa juttua valmiiksi, ja vieressä odottaa joku matkalaukun kanssa yösijaa?”

Ilmastonmuutos panee elämän rakenteet uusiksi. Se ei ole dystopia, tuhon tila, eikä paluu menneeseen. Tulee jotain ihan uutta.

Kirjoittaja on HS:n featuretoimituksen toimittaja.

QOSHE - Kolumni| Tyhjät talot jäävät historiaan - Anna-Stina Nykänen Hs
menu_open
Columnists Actual . Favourites . Archive
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Kolumni| Tyhjät talot jäävät historiaan

7 0
07.03.2024

Siinä ei ole järkeä, että isot rakennukset seisovat tyhjillään, mutta mitä tulee tilalle?

Koronakaranteenin aikaan tein juttua ulkona Kansalais­torilla. Istuimme haastateltavan kanssa Oodin edessä etäällä toisistamme. Kaikki valtavat rakennukset ympärillämme olivat tyhjiä: Edus­kunta­talo, Sanoma­talo, Musiikki­talo, Oodi…

Mietin silloin näitä suuria, monumentaalisia taloja ja niiden merkitystä.

Entä jos niistä tuleekin turhia? Kuka enää haluaa laittaa rahaa valtaviin rakennuksiin?

Siihen suuntaan ollaan menossa. Monestakin syystä.

Ennen uljailla rakennuksilla oli suuri symboli­arvo. Ne korostivat instituutioiden mahtavuutta ja pysyvyyttä.

Nyt maailma on........

© Helsingin Sanomat


Get it on Google Play