Nyt kun valta vaihtuu kaupunginteatterissa, niin rohkenisin ehdottaa johtajaksi pestatulle jampalle muutamia uudistuksia. Rohkenen, koska itsekin kaipaan niitä.

Mallia voisi ottaa sieltä missä sattuu ja tapahtuu, urheilun maailmasta. Miten onnistuisi esityksen rakentaminen 3x20 minuuttia kaavaan, kuin kiekkopelin konsanaan? Jaksojen välissä olisi vartin tauko, jonka aikana kukin voi nauttia mitä mieluiten nauttii. Pullaihmiset pullaa, vedestä virvoittuvat vettä ja me muut vettä väkevämpää.

Mitä kauheuksia tästä seuraa, sitä voi käydä vakoilemassa Isku Areenassa. Liigapeleissä on tauon aluksi jonot hanoille ja snagareille. Mikä tarkoittaa myyntiä, mikä tarkoittaa tuloa, mikä tarkoittaa palkanmaksukykyä, ja se taas jatkuvuutta.

Itse viihtyisin myös lämpiöteatterissa, jossa saa liikkua ja käyttää virvokkeita vapautuneesti, poistua ja palata. Lämpiössä voisi olla vaikka Valitut palat -henkisiä lyhennelmiä Juhani-näyttämön spektaakkeleista.

Arvostelijat nuijivat tai nuolevat ja yleisönosastossa voi nostaa kohuja.

Toki seurueessamme oli tästä keskusteltaessa ravintola Hiidenkivessä myös kestopeffaisia Suuren Näyttämötaiteen Ystäviä. Heitä eivät kolmen tunnin haamurajan yli kurkottavat esitykset haittaa. Laatu kuulemma ratkaisee, ei nautintoaika.

Kuten lukija huomaa, tässä jutussa on enemmän kyse henkilökohtaisesta kuin taiteellisesta ongelmasta. Olen pikkunappulasta saakka karsastanut paikallaan oloa ja pitkäkestoisia yleisötilaisuuksia suljetuissa saleissa. Äärimmäisessä muodossa se lähestyy sartrelaisuutta, mottonamme sitaatti Jean-Paulin suusta: helvetti on toiset ihmiset.

Tästä huolimatta olen istunut tällä vuosituhannella kaupunginteatterissamme 20–30 näytelmää ja ollut Sibeliustalossa kuulolla tusinassa erisorttisessa konsertissa, mukana täyden kokoonpanon sinfoniakonsertteja.

Uskon että tällä määrällä ylentyy lahtelaisten korkeakulttuurin kulutuskilvoittelussa parhaaseen kolmannekseen. Vielä kun päälle pistetään Jukoa, Nuorisoteatteria, kesäteatteria ja sen sellaista, niin onhan tuossa osallistumista kerrakseen.

Erityisherkäksi katsomokestolle tulin, kun sain syyskesällä olkapäävamman, joka paheni pahenemistaan talven tullen. Jopa kaveritapaaminen kiekkoviihteen parissa meni puoliksi pilalle, kun en pystynyt levollisesti pakkautumaan jäähallin penkkirivistöön. Kaksi viimeistä erää seurasin liigakamppailua tyhjässä aularavintolassa. Sieltä sen näkikin parhaiten.

Voisiko teatterissa ja Sibbaladossa olla myös aulamonitorit saliin sopimattomille? Miksi pitää kiinni vanhakantaisesta etiketistä kynsin hampain? Miksei uudistuta rohkeasti ja etsitä uusia yleisöjä ja uutta reseptioesteettistä lähestymistapaa?

No joo, nuo ovat varastettua kamaa kyldyyrin yhteisestä fraasivarannosta. Kuolleita sanoja puolikuolleelta mieheltä. Jokainen yli kuusikymppinen on puolikuollut.

On parasta, että taiteellinen päätösvalta on niillä, jotka taiteellista työtä tekevät. He muuttavat ja uudistavat, säilyttävät ja puhdistavat kuten oikeaksi näkevät. Ja kantavat vastuun ja palautteen painon. Arvostelijat nuijivat tai nuolevat ja yleisönosastossa voi nostaa kohuja. Kohut ovat hyvä juttu, kun ne hoidetaan hyvin.

Motoksi käy otos Eppu Normaalia: ”Mitä enemmän te nostatte kohua, sitä enemmän lapsenne rakastaa minua.”

QOSHE - Kirjailijaelämää Lahdessa | Me erityisherkät kaipaamme lätkän rytmiä taiteeseen - Kalle Veirto
menu_open
Columnists Actual . Favourites . Archive
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Kirjailijaelämää Lahdessa | Me erityisherkät kaipaamme lätkän rytmiä taiteeseen

14 0
23.03.2024

Nyt kun valta vaihtuu kaupunginteatterissa, niin rohkenisin ehdottaa johtajaksi pestatulle jampalle muutamia uudistuksia. Rohkenen, koska itsekin kaipaan niitä.

Mallia voisi ottaa sieltä missä sattuu ja tapahtuu, urheilun maailmasta. Miten onnistuisi esityksen rakentaminen 3x20 minuuttia kaavaan, kuin kiekkopelin konsanaan? Jaksojen välissä olisi vartin tauko, jonka aikana kukin voi nauttia mitä mieluiten nauttii. Pullaihmiset pullaa, vedestä virvoittuvat vettä ja me muut vettä väkevämpää.

Mitä kauheuksia tästä seuraa, sitä voi käydä vakoilemassa Isku Areenassa. Liigapeleissä on tauon aluksi jonot hanoille ja snagareille. Mikä tarkoittaa myyntiä, mikä tarkoittaa tuloa, mikä tarkoittaa palkanmaksukykyä, ja se taas jatkuvuutta.

Itse viihtyisin myös lämpiöteatterissa, jossa saa liikkua ja käyttää virvokkeita........

© ESS


Get it on Google Play