Luokkahuoneessa olen kuullut, miten välillä oikein kehuskellaan sillä, kuinka vähän on nukkunut, kirjoittaa Tomi Nordlund kolumnissaan.
Keskiviikon ja torstain välinen yö oli rankka. Ensimmäinen herätys oli puoliltaöin ja toinen kolmen aikaan. Olen suolistosairaudesta kärsivän pienen pojan isä, ja yöt menevät välillä kirjaimellisesti plörinäksi. Lisäksi herätyksen jälkeen on usein vaikea saada enää unen päästä kiinni. Pojan puolesta harmittaa, ja seuraavasta työpäivästä selviytyminen on haaste vanhemmillekin.
En kuitenkaan halua kerätä säälipisteitä vaan huomioida nukkumisen merkitystä toimintakyvyn ja mielenterveyden hallinnan kannalta. Huonojen unien vaikutus esimerkiksi työtehoon on selvä: sitä kulkee kuin sumussa ja ärsyyntyy helposti, tulee unohduksia ja kömmähdyksiä, minkä lisäksi keskittyminen vaatii melkoisia ponnistuksia.
Lisäksi valvotuilla pikkutunneilla arkisetkin ongelmat kasautuvat mielessä ylitsepääsemättömiksi ahdistusröykkiöiksi.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän hyviä yöunia oppii arvostamaan. Ivallista on se, että monilta ne kuitenkin riistetään viimeistään loputtoman tuntuisessa ruuhkavuosilingossa.
Syitä huonoon nukkumiseen on tietysti monia stressistä ja huolista fyysisiin kipuihin sekä krooniseen unettomuuteen. Eräs lähisukulaiseni herää tahtomattaan joka aamu noin kello viideltä ja kokee olonsa useimmiten väsyneeksi. Ei käy kateeksi.
Aikuisen ihmisen tulisi nukkua 7–9 tuntia yössä, mutta univelka tuntuu vain kasvavan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terve Suomi -raportin (2023) mukaan neljännes 20–64-vuotiaista miehistä ja hieman pienempi osuus naisista ei mielestään nuku tarpeeksi. Vuonna 2018 osuus oli miehillä runsas viidennes ja naisilla vajaa viidennes. Samalla iltavirkkuus on yleistymässä.
Monet nuoretkin valvovat liikaa. Älypuhelimen ja sinisen valon viehätys on voimakas ja samalla unta karkottava. Lisäksi koulutöitä saatetaan lykätä myöhälle iltaan, mikä pitää mieltä vääränlaisessa vireystilassa.
Luokkahuoneessa on tullut sivukorvalla kuultua, miten välillä oikein kehuskellaan sillä, kuinka vähän on nukkunut. Yökyöpelöinti ei kuitenkaan tee hyvää kehittyville aivoille saati muistille ja hankaloittaa luonnollisesti opiskeluun ja muuhunkin elämään keskittymistä. Hyväksi “unilääkkeeksi” suosittelisinkin puhelimen sijaan fyysistä kirjaa, jota lukiessa terve raukeus alkaa usein vallata mielen jo viidentoista minuutin lukutuokion jälkeen.
Pirkanmaan kouluissa vietetään maanantaista alkaen talvilomaviikkoa. Entä jos vapaalla ei nakkaisikaan hyvää perusrytmiä romukoppaan vaan antaisi nukkumiselle sille kuuluvan ajan – ja ehkä jopa vähän enemmän? Toivotan kaikille mieltä rauhoittavia levon hetkiä sekä oikein hyvää ja syvää unta.
Kirjoittaja on lukion opettaja ja levy-yhtiön perustaja.
Sunnuntaivieras | Sininen uni ei synny sinisestä valosta – ihmiset nukkuvat yhä huonommin, mistä koituu monenmoista haittaa
8
0
24.02.2024
Luokkahuoneessa olen kuullut, miten välillä oikein kehuskellaan sillä, kuinka vähän on nukkunut, kirjoittaa Tomi Nordlund kolumnissaan.
Keskiviikon ja torstain välinen yö oli rankka. Ensimmäinen herätys oli puoliltaöin ja toinen kolmen aikaan. Olen suolistosairaudesta kärsivän pienen pojan isä, ja yöt menevät välillä kirjaimellisesti plörinäksi. Lisäksi herätyksen jälkeen on usein vaikea saada enää unen päästä kiinni. Pojan puolesta harmittaa, ja seuraavasta työpäivästä selviytyminen on haaste vanhemmillekin.
En kuitenkaan halua kerätä säälipisteitä vaan huomioida nukkumisen merkitystä toimintakyvyn ja mielenterveyden hallinnan kannalta. Huonojen unien vaikutus esimerkiksi työtehoon........
© Aamulehti
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Andrew Mitrovica
Mort Laitner
Nikkei Editorial
Rami G Khouri
Ali Fathollah-Nejad
