Suomessa keskustelu ajautuu jossain vaiheessa siihen. Lopulta ystävien kesken päädymme puhumaan sodasta. Venäjä arveluttaa, jopa vähän pelottaa.

Sanomme, että me tunnemme naapurimme. Se on meillä geenimuistissa, Mainilan laukaukset. Epäluottamus.

Tunnelma on muuttunut siitä, kun viimeksi kävin Suomessa. Sodan aina vain jatkuessa aihe laimeni, mutta nyt Suomi on taas varpaillaan.

Miten siellä Italiassa koette sodan, kysyy lopulta jokainen. Eri tavalla, se on kauhea, mutta kaukana kuitenkin. Väsymys tuntuu, mutta Italia on yhä Ukrainan tukena ja pääministeri Giorgia Meloni pitää joukot kurissa.

Suomessa hyökkääjä sen sijaan on vieressä ja me tiedämme paljonko Suomella ja naapurilla on yhteistä rajaa: lähes 1 344 kilometriä.

Yksi syyllinen tunnelmanmuutokseen on Venäjän järjestämä pakolaiskampanja. Venäjän manööveri oli siis onnistunut. Sen näkee median uutismäärästä, analyyseistä ja kaverimittarilla, eli mistä puhutaan. Venäjä muistutti, että älkääpä unohtako mihin me pystymme.

Italiasta katsoen itärajan turvapaikanhakijaluvut ovat vähäisiä. Suomen valtioneuvoston mukaan marras- ja joulukuun aikana heitä tuli rajan yli noin tuhat. Moni heistä on matkalla Eurooppaan ja jos ei ollut, niin näiden pakkasten jälkeen viimeistään on.

Välimeren yli Italiaan tuli viime vuonna noin 153 000 pakolaista. Italian sisäministeriö Viminale kertoo, että heitä oli kolme kertaa enemmän kuin vuonna 2022, mutta silti edelleen vähemmän kuin kriisivuonna 2015.

Vertailu ei lohduta suomalaisia, vaan päinvastoin pelottelee, mikä on mahdollista. Suhteellisuus kannattaa muistaa ennen kuin panikoituu – tai raivostuu. Suomalaisia ohjaa nyt myös vanha tunne: nehän nauravat siellä meille!

Viisautta tarvitaan. Raja-asemat ovat kiinni vielä viikon ja kohta pitää tehdä uusia päätöksiä. Ohjaako päätöksiä pelko vai kiukku? On väliä, mitä kansa tuntee. Poliitikot nimittäin kuuntelevat.

Suomalaiset ovat valveutuneita ja uutiset on luettu. Liekö koskaan aiemmin niin moni ystävistäni kuunnellut presidentin uudenvuodenpäivänä pitämän puheen. Itse seurasin molempien kotimaideni presidenttejä. Kummallakin oli rauhan sanoma.

Italian presidentti Sergio Mattarellan uudenvuodenaaton puheessa on jotain meille suomalaisillekin. Mattarella muistutti, että elämme murroskautta. Teoillamme ja puheillamme on merkitystä. Jokainen voi antaa maalleen jotain, ja silloin tärkeitä ovat arvomme. Äänestäminen on vaikuttamista, mikä on sopiva ajatus näin presidentinvaalien alla.

Italiassa vuoden puheenaihe on ollut naismurhat. Siispä Mattarella puhui myös rakkaudesta. Se ei ole omistamista eikä väärin ymmärrettyä ylpeyttä. Rakkaus on kunnioitusta, se on lahja.

Kirjoittaja asuu Italian Toscanassa.