Hevonen on terapiamuoto, jota ei kannata väheksyä, kirjoittaa Sari Passaro kolumnissaan.

Joka lauantai autan vapaaehtoisena hippoterapiassa, eli hevosavusteisessa terapiassa. Täällä Italiassa se on tunnettu terapiamuoto. Meillä asiakkaat ovat lapsia ja useimmat autismin eri kirjolla olevia. Vaikka omasta kokemuksestani tiedän, kuinka paljon hevoset antavat, on tämä ollut opettava kokemus. Niin hevosen sydämen suuruudesta, kuin lapsista, jotka ovat erilaisia.

Liam rakastaa haistella hevosta. Kun hän saapuu maneesiin, niin hetken harhailtuaan hän on nenä kiinni hevosen pehmeässä turvassa. Kuten monilla kirjon lapsista, on hänenkin vaikea pysyä yhteydessä tähän maailmaan. Hevosen liike auttaa. En tiedä miten se tapahtuu, mutta sen........

© Aamulehti