Viime vuosina on puhuttu yhä enemmän opiskelijoiden uupumuksesta, joka koskettaa jo varsin nuoria. Suomalainen tutkimusryhmä on havainnut merkkejä siitä, että nuorten täydellisyyden tavoittelu olisi yleistynyt.

Suurin osa tietää tunteen. Kun pitäisi soittaa epämukava puhelu, alkaa kokea yllättävää tarvetta siivota tai lähteä lenkille. Näin puhelimeen tarttumista saa lykättyä, vaikka koko ajan takaraivossa kolkuttaa tieto yhä soittamattomasta puhelusta.

Asioiden lykkääminen lienee tuttua lähes kaikille. Viivyttelystä eli prokrastinoinnista alettiin puhua enemmän korona-aikana, kun etäilystä tuli monille arkea.

Kun opiskelin vielä yliopistossa, tehtävillä oli tapana kasaantua tiettyinä aikoina lukuvuodesta. Kun työmäärä ja kiire kasvoivat erityisen suureksi, kasvoi joskus myös houkutus tarttua tekemiseen, joka ei millään tavalla edistänyt tilannetta.

Kerran lähdin reppu selässä kiertämään Puolaa juuri ennen työlään esseen palautuspäivää. Palauttaminen venähti lopulta vuoden, ja kun viimein palasin asiaan, kurssin vastuuopettaja oli ilahtunut. Vuoden viivästyminen ei vaikuttanut edes arvosanaan. Hän oli kaiketi törmännyt vitkutteluun aikaisemminkin.

Asioiden lykkäämistä ei pidä sekoittaa laiskuuteen. Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, että kyse voi olla juuri päinvastaisesta.

Teoksessaan Korkeintaan vähän väsynyt (2021) Eeva Kolu käsittelee uupumusta ja kertoo taipumuksestaan vitkutteluun. ”Mitä tärkeämpi työ, sitä varmemmin myöhästyin deadlinesta”, hän kuvailee. Laiskuuden sijaan taustalla olivat kovat vaatimukset: tehtävästä olisi pitänyt suoriutua täydellisesti, ja odotukset lamaannuttivat.

Viime vuosina on puhuttu yhä enemmän opiskelijoiden uupumuksesta, joka koskettaa jo varsin nuoria. Lukiolaisten opiskeluhyvinvointia selvittänyt suomalainen tutkimusryhmä MoLeWe on havainnut merkkejä siitä, että nuorten täydellisyyden tavoittelu olisi yleistynyt.

Tutkimuksessa selvitettiin erilaisia perfektionismiprofiileja. Osa oli opiskelusta innostuneita, mutta koki väsymystä ja riittämättömyyden tunteita opiskelijana. Suurin perfektionistien ryhmä olivat huolestuneet, joita painoi alituinen huoli suoriutumisestaan. Huoli linkittyi opiskelu-uupumukseen.

Tuoreessa kouluterveyskyselyssä pirkanmaalaisista yläkoulu- ja lukioikäisistä tytöistä noin neljännes kertoi koulu-uupumuksesta. Riittämättömyyden tunnetta opiskelijana koki lähes 40 prosenttia samasta ryhmästä.

Kun suorituskeskeisyys ulottuu yhä nuorempiin, olisi hyvä muistaa, että opiskeluaika on monella tapaa poikkeuksellinen hetki elämässä: harvaa sitovat vielä työn tai perhe-elämän vaatimukset.

Samanlaiseen hauskuuteen ja vapauteen ei välttämättä ole myöhemmin mahdollisuutta. Siksi niiden merkitystä opiskelijan elämässä ei pitäisi täysin hukuttaa liian kovien paineiden alle.

Kirjoittaja on Aamulehden tuottaja.

QOSHE - Kolumni| Vastuita välttelevä ei aina ole laiska – Totuus voi olla juuri päinvastainen, ja se uuvuttaa opiskelijoita - Ida Kannisto
menu_open
Columnists Actual . Favourites . Archive
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Kolumni| Vastuita välttelevä ei aina ole laiska – Totuus voi olla juuri päinvastainen, ja se uuvuttaa opiskelijoita

7 0
19.11.2023

Viime vuosina on puhuttu yhä enemmän opiskelijoiden uupumuksesta, joka koskettaa jo varsin nuoria. Suomalainen tutkimusryhmä on havainnut merkkejä siitä, että nuorten täydellisyyden tavoittelu olisi yleistynyt.

Suurin osa tietää tunteen. Kun pitäisi soittaa epämukava puhelu, alkaa kokea yllättävää tarvetta siivota tai lähteä lenkille. Näin puhelimeen tarttumista saa lykättyä, vaikka koko ajan takaraivossa kolkuttaa tieto yhä soittamattomasta puhelusta.

Asioiden lykkääminen lienee tuttua lähes kaikille. Viivyttelystä eli prokrastinoinnista alettiin puhua enemmän korona-aikana, kun etäilystä tuli monille arkea.

Kun opiskelin vielä yliopistossa, tehtävillä oli tapana kasaantua tiettyinä aikoina........

© Aamulehti


Get it on Google Play