Taivas on harmaa katto, ei tasaista peittoa vaan riekaleiden välistä näen valoa. Ei sada. Kohta on joulu. Joulu on muistoja. Olenko rakentunut muistojen kautta? Joka vuosi, tähän aikaan muistan selvemmin menneen ajan kuin vuoden muina aikoina. Miksi? Muistot saavat kädet jalat, värit, tuoksut. Muisto pukeutuu ihmisen pukuun, istuu pöytään vastapäätä ja katsoo silmiin.

Isä, äiti, 50-luvun Suomi.

En tarvitse hankien valkeutta, en tähtikirkkaita pakkastaivaita. En........

© Uusi Suomi