Anneli Jäätteenmäki on jäänyt historiaan lausuttuaan tuoreena pääministerinä Eduskunnassa tämän kirjoituksen otsikoinnin jälkimmäisen osan mukaisia ”totuuksia”. Kysymys oli papereista, jotka hänelle oli vuoden 2003 eduskuntavaalien alla vuodettu Tasavallan Presidentin kansliasta. Eduskunta ei uskonut Jäätteenmäkeä ja tämä sai väistyä pääministerin paikalta.
Tätä samaa yllätyksen ilosanomaa on suomalaisessa yhteiskunnassa viljelty laajalti myös turvallisuusongelmiin liittyen. Tuoreessa muistissa on helmikuu 2022, jolloin Venäjän asevoimat lähti hyökkäämään kohti Kiovaa. Se oli nato-optiosta tarinoita rakentaneelle poliitikoille kauhun paikka. Näin siitä huolimatta, vaikka sama roistovaltio oli jo monta vuotta aiemmin miehittänyt Krimin ja tehnyt muitakin sotilasoperaatioita vuosituhannen vaihteen tällä puolen. Tuliko massiivinen hyökkäyssota siis yllätyksenä ja pyytämättä? Tuskin.
*****
Sisäisen turvallisuuden saralla olemme puolestaan saaneet seurata jengirikollisuuden rantautumista Suomeen. Kehitys on logiikaltaan saman kaltaista, kuin pommien ja ampumistapausten vaivaamassa Ruotsissa. Mittaluokka vaan on onneksi pienempi. Kuuluisa ”Ruotsin malli”, missä jengiväkivalta näyttelee keskeistä roolia, on rakentunut erittäin sallivan maahanmuuttopolitiikan ympärille.
Kun kotouttamisessa epäonnistutaan, yhteiskunnan sisälle syntyy ihmisyhteisöjä, joilla on täysin oma käyttäytymiskoodistonsa. Siihen näyttää monessa tapauksessa kuuluvan myös häikäilemätön väkivalta, missä ihmishengelle ei anneta arvoa. Ruotsin rankoista kokemuksista huolimatta ei ole kovinkaan pitkä aika siitä, kun jengiytymisen ongelma kiellettiin suomalaisessa politiikassa. Nyt, kun todellisuuteen on havahduttu, ihmetellään tapahtunutta. Syntyiköhän tämäkään turvallisuusongelma yllätyksenä tai pyytämättä? Tuskin.
*****
Väkivaltaan liittyvien turvallisuusongelmien lisäksi on syytä tarkastella myös muita laajoja ja huolestuttuvia kehityskulkuja. Esimerkiksi Pisa-tutkimuksen tuloksista hiljattain uutisoitu aineisto edustaa yhtä merkittävää turvallisuusuhkaa. Nimittäin nuorisomme tyhmistymistä.
Ajatteleva ja henkisesti valveutunut ihminen on ollut länsimaisen yhteiskunnan kivijalka. Kun tämä perusta pettää, ei tulevaisuus näyttäydy valoisana. Mitä vähemmän yhteiskuntaa eteenpäin kuljettavia ajatuksia nuorisolla on, sitä heikommin syntyy myös erilaista toimintaa, jonka varassa navigoimme läpi globaalien karikoiden. Se ei paljoakaan lohduta, että myös jotkut muut eurooppalaiset valtiot ovat pudonneet samaan suohon. Iltalehden Lauri Nurmi kiteyttää Suomen Pisa-tulosten ongelman osuvasti:
”Pisa-tutkimuksissa menestyvät yhtenäiskulttuurit, joissa oppilasaineksella on kotoa hankittu vankka äidinkielen osaaminen. Aasian maat ja Viro ovat yhtenäiskulttuureita. Suomi ei sitä enää ole, mikä näkyy Pisa-tuloksissa.”
Heikosti koulunkäyntiorientoituneiden maahanmuuttajien määrän nousu näyttäisi siis korreloivan vahvasti Pisa-tuloksiin ja etenkin pääkaupunkiseudulla muutos on ollut suuri. Kun tähän yhdistetään älypuhelimet ja muut ihmistä passivoivat elektroniset laitteet, lienee tuskin tarvetta ihmetellä nykyistä alamäkeä. Pienen kansan voimavara on korkeassa kansainvälisessä osaamisessa ja juuri sen suhteen tulevaisuus näyttäytyy erittäin synkkänä. Syntyiköhän tämäkään megaluokan ongelma yllätyksenä ja pyytämättä? Tuskin.
*****
Kun pyrkii arvioimaan eurooppalaisten valtioiden kykyä kohdata turvattomana heijastuva tulevaisuus, ei voi kuin ihmetellä analyyttisen pohdinnan tasoa. Keskuudessamme elää hyvin vahvana kuvitelma siitä, että sulkemalla silmät ympärillä eteneviltä muutosvoimilta ne jollain tapaa itsestään katoaisivat. Esimerkiksi kaksi vuotta laajamittaista sotaa keskellä Eurooppaa ei ole riittänyt vakuuttamaan eurooppalaisia päättäjiä tarpeesta käynnistää tarvittava ammustuotanto Venäjän tulevien aggressioiden varalle. Samaan aikaan on kuitenkin käymässä selväksi, ettei Yhdysvaltain aseapuun voida jatkossa luottaa. Mistä sitä sotamateriaalia löytyy, kun Euroopassa käynnistyy laajempi aseellinen konflikti?
Länsimainen politiikka on rikki. Sitä ohjaavat voittopuolisesti päivittäiset tapahtumat ja tarpeet, jolloin vähänkään pidemmän aikavälin turvallisuuteen liittyvät peruskysymykset jäävät taka-alalle. Tähän on monia syitä, joista ehkä silmiinpistävin on päivittäisjulkisuus, missä poliitikot pyrkivät paistattelemaan. Bile- ja bikinikuvillaan tunnetuksi tullut entinen pääministerimme on tästä hyvä esimerkki. Lyhytaikaiseen hyötyjen maksimointiin myös kannustetaan mediassa toistuvasti ja laajempi vastuunkanto loistaa poissaolollaan.
*****
Valitettavasti tulevaisuutemme näyttää kovin turvattomalta. Mikään yllätys havainto ei ole, eikä tilanteen voida katsoa kehittyneen vahingossa. Turvallisuusongelmat ovat seurausta vääristä valinnoista, joita länsimaisessa politiikassa on tehty pitkän ajan kulussa. Korjausliikkeet, joita juuri nyt tarvittaisiin, muodostuvat kuitenkin päivä päivältä entistä mittavammiksi, sillä entisten turvallisuusongelmien lisäksi syntyy jatkuvasti uusia.
Loppupeleissä kysymys on siitä, että valtion on määriteltävä roolinsa uudelleen ja kohdennettava julkinen rahoitus sen mukaisesti. Turvallisuutta varmistavaan työhön joudutaan jatkossa ohjaamaan merkittävästi lisärahoitusta ja se tulee olemaan pois muista yhteiskunnallisista toiminnoista. Tämän seurausvaikutuksena yksittäisen ihmisen vastuu itsestään ja läheisistään saa korostetun roolin. Muutos ei ehkä tapahdu hetkessä, mutta suunta on selkeä.
Turvaton tulevaisuus – yllätyksenä ja pyytämättä?
9
7
10.12.2023
Anneli Jäätteenmäki on jäänyt historiaan lausuttuaan tuoreena pääministerinä Eduskunnassa tämän kirjoituksen otsikoinnin jälkimmäisen osan mukaisia ”totuuksia”. Kysymys oli papereista, jotka hänelle oli vuoden 2003 eduskuntavaalien alla vuodettu Tasavallan Presidentin kansliasta. Eduskunta ei uskonut Jäätteenmäkeä ja tämä sai väistyä pääministerin paikalta.
Tätä samaa yllätyksen ilosanomaa on suomalaisessa yhteiskunnassa viljelty laajalti myös turvallisuusongelmiin liittyen. Tuoreessa muistissa on helmikuu 2022, jolloin Venäjän asevoimat lähti hyökkäämään kohti Kiovaa. Se oli nato-optiosta tarinoita rakentaneelle poliitikoille kauhun paikka. Näin siitä huolimatta, vaikka sama roistovaltio oli jo monta vuotta aiemmin miehittänyt Krimin ja tehnyt muitakin sotilasoperaatioita vuosituhannen vaihteen tällä puolen. Tuliko massiivinen hyökkäyssota siis yllätyksenä ja pyytämättä? Tuskin.
*****
Sisäisen turvallisuuden saralla olemme puolestaan saaneet seurata jengirikollisuuden rantautumista Suomeen. Kehitys on logiikaltaan saman kaltaista, kuin pommien ja ampumistapausten vaivaamassa Ruotsissa. Mittaluokka vaan on onneksi pienempi. Kuuluisa ”Ruotsin malli”, missä jengiväkivalta näyttelee keskeistä roolia, on rakentunut erittäin sallivan maahanmuuttopolitiikan ympärille.
Kun kotouttamisessa epäonnistutaan, yhteiskunnan sisälle syntyy ihmisyhteisöjä, joilla on........
© Uusi Suomi
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Mort Laitner
Rami G Khouri
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
