Päivittäinen uutisvirta on ollut täynnä Ukrainassa käytävää sotaa jo pitkään. Alkuvaiheen kiihkeistä kannustuspuheenvuoroista on päädytty jälkitilaan, jota voitaneen kuvata jopa ahdistavaksi. Sota ei osoita konkreettisia päättymisen merkkejä, ja sillä on laajoja heijastusvaikutuksia eurooppalaisten kansojen elämään. Monissa maissa tarvittaisiin valtavia lisäpanostuksia puolustukseen tilanteessa, jossa julkinen talous on jo muutenkin kriisissä.

Sota oli eurooppalaisille kaukainen asia aina vuoteen 2022, joten suhtautuminen muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen vaihtelee. Valtaosa ihmisistä toivoo tilanteen nopeaa normalisoitumista. Heti alkumetreiltä lähtien pelko ydinsotaan johtavasta eskalaatiosta on myös toiminut merkittävänä pidäkkeenä Ukrainan tukemiselle. Ollaan monella tapaa uuden edessä ja se johtaa pohtimaan yksilöiden, yksittäisten valtioiden ja EU:n roolia muuttuneessa turvallisuustilanteessa.

*****

Suomalainen keskustelu rajalain (käännytyslain) tiimoilta on hyvä esimerkki muutoksesta. Kokemuksesta tiedämme, että halutessaan Venäjä kykenee ohjaamaan nopealla tahdilla suuriakin määriä maahantulijoita rajoillemme ja saamaan aikaan kaaosmaisen tilanteen, missä yleinen järjestys ja turvallisuus horjuvat. Sen lisäksi, että ymmärrämme tämän mahdolliseksi, on tapahtuman todennäköisyys myös kasvanut maamme liityttyä sotilasliitto Natoon.

Suorien sotilaallisten toimien ja välineellistetyn maahantulon lisäksi on vaikea löytää muita konkreettisia tekemisiä, joilla........

© Uusi Suomi