Kolmatta vuotta kiivasta sotaa maa-alueiden hallinnasta – siitähän Ukrainassa on pelkistetysti kyse. Venäjän ilmeinen tarkoitus oli kuitenkin kevättalvella 2022 Ukrainan nopea valtaus. Onnistuneessa operaatiossa Kiovan hallinto olisi korvattu Kremliin myötämielisesti suhtautuvilla päättäjillä ja samalla olisi lopetettu Ukrainan länteen suuntautuva integraatiokehitys.

Puna-armeijan perillisten operaatiota varten kokoama sotilaallinen voima ei kuitenkaan riittänyt tavoitteiden saavuttamiseen ja Venäjän armeija joutui vetäytymään nöyryytettynä Kiovan esikaupungeista. Kevään 2022 jälkeisenä ajanjaksona onkin sitten nähty kiinteiden rintamalinjojen paluu ja pitkälti paikalleen jumiutuneen kulutussodan arki. Poikkeuksena näyttäytyi syksy 2022, jolloin Ukraina kykeni vapauttamaan alueita niin idässä kuin etelässäkin.

Vaikka rintama ei ole Ukrainassa juurikaan liikkunut, ovat venäläisjoukot saavuttaneet paikallista menestystä käyttämällä massamaisesti epäsuoraa tulta ja mittavista tappioista piittaamatta myös sotilaitaan. Läpimurrot on saatu aikaan kuluttamalla ukrainalaisjoukot siihen pisteeseen, että ne ovat lopulta joutuneet vetäytymään seuraaviin puolustusasemiin.

Kulutussotaan ajautuminen on tapahtunut olosuhteiden pakosta. Koska Venäjällä ei ole sotilaallisia kykyjä iskeä syvälle tunkeutuvalla hyökkäyskiilalla puolustajan ryhmitykseen, se tyytyy varmistelemaan pienimuotoisemmin valtaamiensa maa-alueiden........

© Uusi Suomi