Olen varmaan jo kyllästyttänyt lukijoitani kertaamalla kertaamasta päästyäni teesiä siitä, mitä voitto ja tappio sodassa ylipäätään ja Ukrainassa käytävässä sodassa erityisesti tarkoittavat. Niin ikään ei heille ole enää yllätys teesini, tai ennustukseni, että miten sodassa käykin, voitoksi tai vähintään torjuntavoitoksi sen Ukrainan läntiset tukijat tulevat selittämään (samoin tietysti tekee Venäjä tahollaan, mutta tässä kiinnostaa ensin mainittu, koska Ukrainan tappio näyttää yhä todennäköisemmältä). Siis itselleen; Ukrainalle ja ukrainalaisille he eivät pysty tappiota voitoksi selittämään. Eivät vaikka maan johto joutuisi – Suomi toisen maailmansodan jälkeen tulee vääjäämättä mieleen – todelliset tuntemuksensa kätkemään. He tulevat kokemaan itsensä petetyiksi, eivätkä syyttä, ja siitäkin tulee lasku maksettavaksi.

Jatkan kaikesta huolimatta teesini markkinointia. Provosoijana toimivat tällä kertaa Naton juuri virastaan luopuneen pääsihteerin Jens Stoltenbergin esittämä idea ottaa Ukrainan sodan rauhanmalliksi jaettu Saksa, The Economist -lehden syyskuun lopun numeron pääkirjoitus, jossa yhtenä pointtina oli sama asia, ja Ulkopoliittisen instituutin ohjelmanjohtaja Arkady Mosheksen Vieraskynä-kirjoitus Helsingin Sanomissa 18.10.2024. Viimemainittu oli tosin pikemminkin inspiraation kuin provosoitumisen lähde. Inspiraatio ja provosointi eivät kuitenkaan tarkoita samaa kuin referointi. Vasta ihan tämän kirjoituksen lopusta ne, jotka sinne asti jaksavat lukea, löytävät myös sitaatin.

Tässä iässä ja tällä elämän- ja ammatillisella kokemuksella harvoin enää mistään pöyristyy, eikä reaktioni tuon jaettu Saksa -idean nähdessäni varsinaisesti ollutkaan pöyristyminen, mutta kylläkin tympääntynyt tämäkin-vielä -tuntemus.

Kollektiivisen muistin (jos sellaista on) lyhyydestä ja valikoivuudesta todistaa rumanpuoleisesti se, miten paljon mielialat ovat muuttuneet, sanokaamme vaikka Suomessa viime presidentinvaaleista. Silloin vielä ehdokkaat suorastaan kilpailivat sillä, kuka vaatii Venäjältä enemmän rauhanteon ehtona, kuten........

© Uusi Suomi