Itseänikin välillä epäilyttää palata aina vain uudestaan kommentoimaan Kiinan ja Yhdysvaltain kamppailua maailman johtajuudesta (mieluummin sentään siitä kuin herruudesta), mutta minkäs teet. Ken on härjillä kyntänyt, se jatkaa härjistä puhumista. Aivan viime ajat on tätä kommenttikenttää hallinnut käsitys, että molemmat maat haluavat jollain tavalla hillitä tuon kamppailun riistäytymistä hallitsemattomaksi. On hillitty puheita ja johtohahmot ovat tapailleet. Viime vuoden puolella korkeimmat johtajatkin tapasivat ja jotain pientä sovittiin, mitään suurta ei. Pelkkä tapaaminen oli jo positiiviseksi koettu tapahtuma.

Foorumi oli silloin APEC (se tulee sanoista Asia-Pacific Economic Cooperation), joka ei kansanvälinen järjestö, vaan aikojen kuluessa vakiintunut vuosittainen huipputapaaminen Tyynen valtameren rantavaltioiden johtajien kesken. EU:kin on tunkenut mukaan. Vakavamman asian ohella johtajat ovat poseeranneet kukkaseppeleet kaulassaan ja värikkäät lämpimän sään paidat päällään. Joskus auvoisina aikoina muistetaan Kiinan puoluejohtaja ja presidentti Jiang Zeminin vetäisseen karaoketyyppisesti varsin mukiinmenevän tulkinnan Elviksen ”Love me tenderistä”. Ne hellyyden ajat ovat takanapäin, eikä Xi Jinping ole tunnettu lauluharrastuksesta, saati -haluista, vaikka vaimonsa onkin ollut laulajana Kiinassa kuuluisa.

Usein siteeraamani italialainen sinologi Francesco Sisci kirjoitti ennen huipputapaamista, että olipa johtajien spiikkareihin kirjoitettu mitä tahansa, heidän maidensa suhteita hallitsee pitkä lista molemminpuolisia kiistan aiheita, jotka ovat hänen mukaansa ”unspeakable”. Kumpikaan osapuoli ei halua niistä avoimesti........

© Uusi Suomi