Suuressa maailmassa on joukoittain erilaisia niin julkisesti rahoitettuja kuin yksityisiä ennuste-, konsultti- ja muita laitoksia, jotka tuottavat taloudellista analyysia ja ennusteita asiakkailleen. The Financial Timesin maineikas kommentaattori Martin Wolf, jota olen usein käyttänyt inspiraation lähteenä, käytti äskettäisessä kolumnissaan lehdessään omana inspiraation lähteenään Lontoossa majaansa pitävää Capital Economics -nimistä tällaista firmaa. Aiheena – ja teesinä – on, että Yhdysvallat läntisine demokraattisine liittolaisineen ja partnereineen on yhä hallitsevassa asemassa maailmantaloudessa ja – by implication – maailmanpolitiikassa, vaikka Wolf ei viimemainittua teesiä nimenomaisesi nyt kirjoituksessaan puolustanutkaan.

Tarkastelun lähtökohtana on ollut jakaa maailman maat viiteen kategoriaan tai ryhmään perustein, jotka osittain näyttävät itsestään selviltä, osittain vähän arvoituksellisilta. Jonkinlainen perusajatus vaikuttaisi olleen kategorioihin sijoitettujen maiden suhtautuminen vallitsevaan poliittiseen ja taloudelliseen kansainväliseen järjestykseen ja sen ylläpitäjiin (vai pitäisikö sanoa ylläpitäjään?).

Nämä viisi ryhmää ovat Capital Economicsin keksimän luokittelun mukaan:

1) Yhdysvallat läheisine liittolaisineen; tähän kuuluvat Kanada, Eurooppa (ei tosin maantieteellisessä vaan poliittis-yhteiskunnallisessa mielessä), Japani, Australia ja Uusi Seelanti,

2) Yhdysvaltojen suuntaan kallellaan olevat maat; tähän kuuluvat tärkeimpinä Intia, Kolumbia, Meksiko, Turkki ja Etelä-Korea,

3) liittoutumattomat (englanniksi käytetään termiä ”unaligned” perinteisen kylmän sodan aikaisen ”non-aligned”-termin asemesta), jossa mainitaan nimeltä Brasilia, Indonesia ja Nigeria,

4) Kiinan suuntaan kallellaan olevat, joita ovat suuri joukko Afrikan maita aina Etelä-Afrikkaa myöten, Argentiina, Irak ja Kazakstan, ja

5) Kiinan läheiset liittolaiset, joita ovat Venäjä, Iran ja Pakistan.

Kuten näkyy, kaikkia........

© Uusi Suomi