”Voit lähteä Kiinasta, mutta Kiina ei lähde Sinusta” oli sanonta, jonka kuulin jo silloin, kun olin vasta saapunut Kiinaan, mutta sitä seuranneet kohta kaksi vuosikymmentä ovat todistaneet sanonnan sattuvuuden omalla kohdallani. Niinpä tämäkin kirjoitus on Kiinasta. (Paljon myöhemmin huomasin, että sanonta ei koske yksin Kiinaa; myös Helsingin yliopiston alumnit käyttävät sitä Alma Materistaan, mutta se ei nyt kuulu tähän.)

Nojaan taas kerran The Financial Timesin talouskolumnistiin Martin Wolfiin, joka kertoi taannoisessa kirjoituksessaan lehdessään kiinalaisen, toki myös Harvardin yliopistossa koulutetun, pekingiläisessä Tsinghua-yliopistossa toimivan professorin David Daokui Lin kirjasta (hänen nimensä tosin pitäisi oikeastaan kirjoittaa Li Daokui, jos kiinalaista tapaa käytettäisiin, mutta sekin on sivuseikka, jos kohta kulttuurinen kamppailu etusijasta ulottuu myös tällaisiin asioihin). Tulkoon todetuksi sekin, että jos Harvard on maailman yliopistoista rankattu ykköseksi, kiinalaisista ykköseksi on yleensä rankattu Tsinghua, eikä sen kansainvälinenkään sijoitus huono ole.

Pohdinnan kohde on perustavanlaatuinen: voiko Kiinan ”kommunistinen kapitalismi” kestää? Aihetta antavat Kiinan talouden viime vuosina kärjistyneet vaikeudet, väestönkehitys ja huononevat suhteet muuhun maailmaan. Pohjimmiltaan nämä ovat kuitenkin oireita ja seurauksia syvemmistä ongelmista, jotka liittyvät koko yhteiskuntajärjestyksen perustaan, ristiriitoihin joita Deng Xiaopingin 1970-luvun lopulla käynnistämä irtaantuminen neuvostomallisesta komentotaloudesta ja Mao Zedongin henkilökohtaisesta despotismista ovat aiheuttaneet ja jotka ovat nyt nousseet pintaan.

Lähtökohdaksi voidaan ottaa mainitun professorin, mutta myös brittiläisen, alallaan maailmankuulun professori Angus Maddisonin (1926-2010) selvitykset erittäin pitkän aikavälin talouskehityksestä. Maddisonilla ne eivät rajoitu Kiinaan, mutta kattavat Kiinankin. Näiden mukaan tulotaso henkeä kohti laski Kiinassa vuodesta 940 vuoteen 1840 (Li Daokui) eikä tilanne siitä paljon muuttunut vuoden 1840 jälkeenkään ennen Dengin käynnistämiä reformeja (Maddison). Kiina oli siten ”Malthusin ansassa”.........

© Uusi Suomi