The Economist -lehti otti 13.1.2024 päivätyssä numerossaan luupin alle merenkulun vapauden, tai pikemminkin sen vaarantumisen. Se innoitti seuraaviin tarkasteluihin.

Vauhtia voi ottaa vaikkapa kaukaisesta historiasta. Muinaiset roomalaiset kutsuivat Välimerta ”meidän mereksemme”, Mare nostrum, ja perusteita tuolle itsetietoiselle nimitykselle olikin; olivathan he valloittaneet kaikki sitä ympäröineet maat ja valtakunnat. Ennen kuin se oli tehty, Roomasta piti kuitenkin tulla merivalta, jota se ei aluksi ollut. Se aika koitti vasta kun vastaan tuli Karthago. Vielä sen kukistettuaankin roomalaiset joutuivat taistelemaan Välimerellä saalistaneita merirosvoja vastaan, ja heidät kukisti vasta Gaius Julius Caesarin aikalainen, liittolainen ja lopulta vastustaja Gnaeus Pompeius Magnus (106-48 eea.), sivumennen sama mies joka valloitti nykyisen Palestiinan alueen Roomalle kaikkine seurauksineen nykypäivään asti. Mahtivaltioksi kasvaneelle Roomalle Välimeri oli myös koko valtakunnan sisäisen kaupankäynnin kannalta elintärkeää. ”Navigare necesse est, vivere non necesse”, on toinen roomalaisilta elämään jäänyt sanonta. Pätee yhä, vaikka purjehtiminen käy nykyään yli valtamerten.

Rooma ei ollut ainoa muinaisajan valtakunta, jolle meret olivat elintärkeät. Kreikan kaupunkivaltiot, jotka olivat ennen Roomaa kokonaisuutena Välimeren suurvalta siirtokuntineen Bysantista Massiliaan, oli kenties vielä tyypillisempi, koska ne eivät voineet nojata mannervaltaan senkään vertaa kuin Rooma. Toisaalta kreikkalaisten perustamat siirtokunnat itsenäistyivät ajan mittaan, kun taas Rooma sulautti valtaamansa alueet itseensä.

Hyppään nykyaikaan ja ensin suurpolitikan teoriaan, geopoliittisiin doktriineihin. Niitä on kaksi vallitsevaa: toisen mukaan avain johtavaan asemaan on Euraasian mantereen hallinta, toisen mukaan ratkaisevaa on merien hallitseminen. Kiina ja ajoittain myös Venäjä (ainakin kuvitelmissaan) ovat esimerkkejä ensin mainitun doktriinin voimasta, Britannian imperiumi ja toisen maailmansodan jälkeinen Yhdysvallat viimemainitusta. Lopullista vastausta siihen kumpi doktriini on oikeampi ei voi antaa, ja tuskin sitä edes........

© Uusi Suomi