Juuri pidettyjen EU-vaalien tulosta voi ja pitääkin tarkastella ainakin kolmesta näkökulmasta: 1) mitä tulos merkitsee itse EU-parlamentille ja sitä kautta koko EU:n toiminnalle, mukaan lukien ja erityisesti uuden komission kokoonpano ja työohjelma, 2) mitä se paljasti jäsenmaiden poliittisista ilmanaloista ja niiden mahdollisesta kehittymisestä tästä eteenpäin, ja 3) mitä se kertoo erityisesti Suomesta tässä suhteessa.

Etukäteen miltei kaikki odottivat, monet pelkäsivät ja jotkut toivoivat suurempaa mullistusta parlamentin kokoonpanoon kuin lopulta tapahtui. Sen suurin ryhmittymä, maltilliset konservatiivit, sai itse asiassa hieman lisää parlamenttipaikkoja ja sen perinteinen vastavoima ja yhtä perinteinen yhteistyökumppani, maltilliset vasemmistolaiset, menetti niitä vain vähän. Suuremman takaiskun kärsivät liberaalit ja vihreät, jotka nekin, ainakin liberaalit, pitää laskea maltillisiksi. Ääripäissä paikkaluvut kasvoivat, mutta kun ainakin oikean laidan sekalaisiin kokoonpanoihin saattaa tulla vielä suuriakin muutoksia, ei kannata vielä arvailla, miten paljon ne pääsevät parlamentissa tosiasiassa vaikuttamaan. Sama koskee kasvanutta puolueryhmiin kuulumatonta meppijoukkoa.

Kaiken kaikkiaan tulos joka tapauksessa merkitsee, että odotetun suuruista keikausta oikeistoradikalismin suuntaan ei tapahtunut ja että parlamentin poliittinen käyttäytyminen tullee yhä nojaamaan perinteisiin enemmistökoalitioihin. Ne tosin ovat aina olleet EU-parlamentissa häilyvämpiä ja arvaamattomampia kuin kansallisissa parlamenteissa, ja ovat ehkä vielä häilyvämpiä tästä eteenpäin.

Riippumatta poliittisesta kokoonpanostaan EU-parlamentti on aina tavoitellut itselleen entistä voimakkaampaa asemaa, viime kädessä sellaista primäärisyyttä kuin demokraattisten maiden kansallisilla parlamenteilla on. EU:ssa ei ole hallitusta eikä samanlaista komission – joka lähimmäksi hallitusta luonteeltaan pääsee – poliittista vastuunalaisuutta parlamentille kuin valtioissa, mutta tämä pyrkimys ja parlamentin nykyisetkin valtaoikeudet takaavat sen, että mitä tahansa EU-maiden hallitukset komission kokoonpanosta päättävät, parlamentin kanssa joudutaan kädenvääntöön siitä, kuka sitä........

© Uusi Suomi