Alivaltiosihteeri, valtiotieteen maisteri Jori Arvosen nimitys Suomen seuraavaksi EU-suurlähettilääksi on nostattanut intohimoja ja kuten arvata saattoi, kommenttisuman muun muassa erinäisiltä oikeustieteen professoreilta. Ehkä olisi parempi olla kokonaan puuttumatta asiaan, mutta esitän kuitenkin muutaman kommentin minäkin. Teinhän elämäntyöni pääosan ulkoministeriössä, ja siitä melkoisen siivun juuri EU-asioiden parissa. Viime kädessä oleellisinta tässä ei mielestäni ole Arvosen nimitys EU-lähettilääksi, vaan se ilmiö tai ilmiöt, joiden tulosta tällainen päätös on – ja sen seuraukset. Muistaakseni olen kerran keskustellut Arvosen kanssa eikä minulla ole ollut häneen muuta suoranaista kontaktia, joten miestä itseään ja hänen tosiasiallista kompetenssiaan uuteen tehtäväänsä en voi enkä halua kommentoida ollenkaan.

Nimityksen oikeudellinen puoli näyttää selvältä. Arvonen ei täyttänyt tehtävään määräämisen edellytyksenä olevan viran (muistutukseksi, että ulkoministeriössä virka ja tehtävä ovat eri asioita), tai ylipäätäänkään ulkoministeriön diplomaattivirkojen muodollisia kelpoisuusvaatimuksia. Toisaalta valtioneuvostolla on oikeus poiketa niistä antamalla erivapaus, ja tätä oikeutta se käytti Arvosen tapauksessa. Kritiikki nimitystä kohtaan voi siten kohdistua vain sen tarkoituksenmukaisuuteen ja seurauksiin.

Ensimmäinen huomionarvoinen seikka on ehkä hieman kyyninen: kun pää on näin saatu auki muun kuin ammattidiplomaatin nimittämiselle EU-edustuston päälliköksi, kynnys jatkaa samalla tavalla madaltuu ratkaisevasti. Uskallan epäillä sen madaltuvan niin ratkaisevasti, että paikasta on turha UM:n karrieeridiplomaattien enää kilpailla. Joku voi tosin sinänsä oikein muistuttaa, että onhan kyseisen edustuston päälliköksi ennenkin nimitetty henkilö UM:n ulkopuolelta, eikä se huono nimitys ollut. En........

© Uusi Suomi