Yhteiskunnan ilmapiiri on viime aikoina vaikuttanut yhtä kylmältä ja synkältä kuin sää ulkona, jos Petteri Orpon oikeistohallituksen kriitikoiden puheenvuoroista voi jotain päätellä.

Loppuvuodesta oppositiopuolueet esittelivät vaihtoehto- tai varjobudjettinsa tarkoituksenaan opponoida hallituksen vuoden 2024 talousarviota.

Tässä kirjoituksessa arvioin, onnistuuko Sdp:n vaihtoehto tuomaan tarvittavaa valoa ja lämpöä keskitalven pakkasen ja pimeyden keskelle. Koittaisiko sen myötä kevät muillekin kuin demareiden kannattajille?

En voi väittää tekeväni arviota objektiivisesta asemasta käsin, sillä liityin hiljattain Sdp:n jäseneksi. Pyrin kuitenkin rehelliseen näkemykseen siitä, miltä varjobudjetti minusta politiikan untuvikkona vaikuttaa.

Toivottavasti ääneen ajatteluani suvaitaan eikä tämä teksti tuhoa mahdollisuuksiani osallistua puolueen toimintaan ennen kuin ehdin oikeastaan edes kunnolla mukaan.

Vaihtoehtobudjetteja ei voi pitää minään bestseller-kirjallisuutena. En muista, että olisin niihin aiempina vuosina tutustunut muuta kuin lehtien palstoilta.

Taustalukemistona olen kuitenkin perehtynyt pääministeri Orpon hallitusohjelmaan, jonka luin melko tuoreeltaan viime kesänä töiden puolesta. Vaikka en varsinaista vuoden 2024 talousarviota ole lukenutkaan, uskoisin, että minulla on sitä kautta jonkinlainen käsitys siitä, mitä Sdp varjobudjetissaan haastaa.

Demareiden varjobudjettia ei voi syyttää populismista ainakaan ulkoisilta puitteiltaan. Dokumentilla on mittaa peräti 92 sivua. Silmissä vilisee talouden lukuja ja selostusta poliittisesta tilanteesta ja tavoitteista.

Kiireisen lukijan on jokseenkin vaikea hahmottaa kokonaiskuvaa. Eihän kukaan tällaisia ehdi eikä jaksa lukea, tuskailen. Ei ihme, jos politiikka ei kiinnosta.

Sen verran asian eteen kannattaisi minusta tehdä, että koittaisi tiivistää viestinsä helposti saavutettavaan muotoon.

Vaihtoehtobudjetin oleellisin puoli ei kuitenkaan liity ulkoisiin seikkoihin vaan sisältöön. Siirrytään siis tarkastelemaan, mitä varjobudjetin kansien väliin kätkeytyy.

Uskallan kuitenkin väittää, että tuotoksen pituus kertoo jotain oleellista myös sen sisällöstä. Tästä lisää kirjoituksen loppupuolella.

Orpon hallitus on tehnyt opposition työstä vähän turhankin helppoa. Perusteltuja kritiikin kohteita on niin helppo löytää, että kestävien, vaikeampien ratkaisujen etsintään ei tarvitse laittaa kauheasti paukkuja.

Hallituksen tärkeimpänä lupauksena on ollut sopeuttaa julkista taloutta ja taittaa valtiontalouden alijäämien kasvu. Uskomatonta kyllä, näinkin näkemyksettömien ideoiden varaan voi Suomessa rakentaa hallitusohjelman.

Hallituksen tavoite on kuitenkin perusteltu. Merkittävästä sopeutuksen tarpeesta on varsin laaja yhteisymmärrys yli hallitus-oppositio rajojen. Suomen talouskasvu on ollut lähes olematonta jo viisitoista vuotta ja tuottavuuden kehitys heikkoa. Väestö vanhenee, ja valtio velkaantuu pitkän päälle kestämätöntä vauhtia.

Kovista tavoitteistaan huolimatta tällä hetkellä näyttää siltä, että Orpon hallitus epäonnistuu talouden sopeuttamisessa ainakin osin ja velkaantuminen jatkuu. Menoja kyllä leikataan, mutta niin leikataan tulojakin. Kokonaisveroaste on laskemaan päin. Talouskasvusta ennustetaan kituliasta, mikä vaikeuttaa talouden tasapainottamista.

Hallitus on lisäksi ajamassa kovaa vauhtia päin seinää edistämällä........

© Uusi Suomi